Pertti Perämäen kynästä: Joulusatu

Joulusatu   Maria-mummon aattoiltapäivä tummenee varhain, sillä eletään vuoden pimeintä aikaa. Lipaston päällä lasten 1970-luvun ja lastenlasten 1990-luvun värikuvat haalistuvat hiljalleen. Lapsenlapsenlapsen kuva tuoreimpana pitää vielä värinsä. Etelän suurista...

Koskisen pakina: Ukko Nooa oli kunnon mies

Ukko Nooa oli kunnon mies   Voi kuinka meitä kohdellaan. Minua ja tätä vanhaa pianoa. Emme soita enää samaa sävelmää. Tuo musta kosketin, joka osasi ennen niin osuvasti välittää melankoliaa, kuulostaa nyt pirun kieleltä ikkunalaudalla. Pianon koskettimet ovat...

Koskisen pakina: Saviruukku pään päällä

Saviruukku pään päällä   Piirtäminen on aina ollut minulle hankalaa. Silmä ja käsi eivät ole pelanneet samassa sarjassa. Kouluaikainen opettajani kyllä sanoi, että: – Sinulla on vahva viiva. Otin sen kehuna, vaikka tiesin jokaisen osaavan viivan vetää pyydettyyn...

Pertti Perämäen kynästä: Manu ja tyttömenninkäisarmeija

Pertti Perämäen kynästä: Manu ja tyttömenninkäisarmeija   Tein piharemppaa. Punnersin painavaa laattaa edellisen viereen silmämunatkin pullottaen. Siinä touhutessani kuulin takaani lapsen hennon äänen sanovan: ”Hei”. Laskin laatan kohdilleen ja käännyin äänen...

Koskisen pakina: Juoksevaa silavaa

Juoksevaa silavaa – Sattuisko teillä olla tarjolla juoksevaa silavaa? – Ihan kuin olisin nähnyt tuolla hyllynpäädyssä. – Vihtitkö käydä tarkistaan? – Ei se ollutkaan kuin Koskisen Make, joka juoksi kassalle päin napa paljaana. – Ai niin, se ihme kulttuurikassa. – Sama...