Veera Torkki on yksi korona-ajan koulimista Petäjäveden lukion alumneista. Lukiosta Torkki muistaa opon ja opettajat, jotka tunsivat opiskelijat läpikotaisin. Keväällä 2021 itsensä ylioppilaaksi kirjoittanut Torkki on valmistuttuaan ehtinyt jo asua Kuopiossa ja Tampereella, joissa hän on suorittanut hammaslääketieteen opintoja ja tehnyt töitä sekä laitoshuoltajana että lastenhoitajana.
Petäjäveden lukiosta ponnistaneet -juttusarjan neljäs osa, julkaistu Petäjävesi-lehdessä 5.2.2025.
Jaakko Heikkinen
Veera Torkille, 22, Petäjäveden lukio oli aikanaan helppo ja osin itsestäänselväkin valinta. Petäjäveden yläkoulusta jatkaminen samassa rakennuksessa sijaitsevaan lukioon oli vaivatonta ja toki sivustaseuranneelle myös tuttua, sillä Torkin kolme vanhempaa sisarusta olivat myös kukin valinneet aikanaan Petäjäveden lukion.
– Muistelen lukiovuosia hyvällä. Lukiossa oli yhteisöllinen, lämmin ja kotoisa tunnelma. Opiskelu oli minulle suhteellisen helppoa, mutta koen silti tehneeni paljon töitä koulun eteen. Toisinaan stressasin opinnoista paljon, mutta lukiovuodet ovat silti piirtyneet muistiini mukavina, Veera Torkki aloittaa.
Torkki kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa kaikkiaan seitsemän ainetta: äidinkielen, pitkän englannin, keskipitkän ruotsin, pitkän matematiikan sekä biologian, fysiikan ja kemian. Torkilla ei ollut varsinaisia tavoitteita ja hän oli tuolloin tyytyväinen saamiinsa arvosanoihin.
– Koen, että sain lukiossa erittäin laadukasta opetusta. Pienien ryhmäkokojen ansiosta apua ja tukea oli tarjolla paljon ja tuntuu, että välillä autettiin ja tuettiin jopa ilman pyytämistäkin. Opinto-ohjaaja ja opettajat olivat koko ajan jotenkin hoksottimet auki, Torkki muistelee.
Torkki on juttusarjan ensimmäinen alumni, joka suoritti lukio-opintojaan korona-aikana. Vuosina 2018–2021 Petäjäveden lukiossa opiskelleelle Torkille etäopetukseen siirtyminen kakkosvuonna, keväällä 2020, oli tietysti yllättävä tilanne.
– Totta kai se oli erikoista aikaa, jossa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Tavallaan tykkäsinkin etäopetusjaksoista ja sain hommat hyvin hoidettua itsenäisesti, mutta tietysti oli mukavaa päästä taas abivuonna oikeasti kouluun ja nähdä kavereita, Torkki kertaa.
Ei kiire mihinkään
Torkki haki jo abikeväänään lukemaan hammaslääketiedettä Kuopioon, Itä-Suomen yliopistoon, mutta ovet eivät kuitenkaan auenneet vielä ensiyrittämällä. Siitä huolimatta Torkki päätti ottaa suunnakseen Kuopion ja lähteä tutustumaan tulevaan opiskelukaupunkiinsa etukäteen.
– Lähdin viettämään välivuotta Kuopioon, tutustuin kaupunkiin ja tein töitä laitoshuoltajana. Tuon vuoden aikana kirjoitin uudelleen äidinkielen, ruotsin ja biologian, mikä kannatti. Toisella yrittämällä pääsin sitten suoraan papereilla sisään hammaslääketieteelliseen, Torkki kertoo.
Koska kaupunki oli tullut jo tutuksi ja Kuopiossa oli valmiiksi kavereita, ei yliopisto-opintojen aloittaminen tuntunut enää niin suurelta muutokselta syksyllä 2022. Torkki ehti opiskella hammaslääkäriksi kaksi lukuvuotta, ennen jäämistään määrittelemättömän mittaiselle tauolle.
– Opiskelimme alkuun pitkälti yhdessä yleislääketieteen opiskelijoiden kanssa, ihmisen anatomiasta ja lääkeaineiden vaikutuksesta, muun muassa. Tykkäsin paljon teoriapainotteisesta opiskelusta, mutta kolmannen lukuvuoden alkaessa päätin, että nyt tarvitsen tästä hommasta hiukan etäisyyttä, Torkki toteaa.
Tällä hetkellä Torkki asuu Tampereella ja toimii yksityisenä lastenhoitajana parissa tamperelaisessa perheessä. Uuden kaupungin ja mielekkään työn myötä Torkille on tarjoutunut tilaisuus miettiä, mitä hän oikein haluaa elämältään. Nyt Torkilla on tunne, ettei hänellä ole kiire mihinkään.
– Opiskelu oli niin pitkään pääroolissa elämässäni, että tämä mietintätauko on todella ollut tarpeen. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, palaanko opiskelemaan Kuopioon, vai mihin suuntaan seuraavaksi. Välivuoden viettäminen ei ole ahdistanut, sillä isossa mittakaavassa vuosi ei tunnu missään. Opiskelulle ja työnteolle on aikaa loppuelämä, Torkki kokee.
