Paula Kotamäen ja Tiina Hautamäen kesäpaikka on idyllinen vanha hirsitalo, jonka pihassa kukkivat lemmikit.
Pappalasta tuli kesäparatiisi
Paulan paratiisiksi sanovat Paula Kotamäen saksalaiset ystävät Paula Kotamäen ja hänen sisarentyttärensä Tiina Hautamäen kesäpaikkaa Töysänperällä. Ja paratiisilta vanhan talon pihapiiri tuntuukin; linnut laulavat, omenapuut kukkivat ja aurinko paistaa.
– Tämä oli minun pappalani. Minun mummoni ja pappani ovat rakentaneet tämän talon vuonna 1925, sitä ennen tässä oli savupirtti, Paula Kotamäki kertoo.
– Mummoni kuoli jo ennen kuin minä synnyin, pappani asui tässä silloin, kun olin pieni. Olin viiden vanha, kun pappani kuoli ja äitini ja isäni lunastivat tämän paikan itselleen. Me asuimme Jyväskylässä, äitini ja isäni työpaikat olivat siellä, mutta lomat olimme aina täällä.
Paula Kotamäki itse asui ja oli töissä välillä Keski-Euroopassa, mutta sieltäkin hän tuli lomilla aina Petäjäveden mökille. – Nyt saksalaisia ystäviäni käy täällä kesäisin. Samoin täällä vierailevat muutkin ystävät, sukulaiset ja kummilapset, tämä on hyvä paikka kutsua vieraita, Kotamäki sanoo.
– Siskontyttöni viihtyy onneksi myös täällä, yksin en enää jaksaisi pitää paikkoja kunnossa. Siskontyttöni aikuiset lapset ovat jo viidettä sukupolvea täällä.
Perunamaa ei enää houkuttele
Tontilla olevat rakennukset on pidetty kunnossa. – Ne ovat papan suunnittelemia ja rakentamia, olemme halunneet säilyttää niissä vanhaa ulkonäköä muun muassa ikkunoissa, vaikka olemmekin vaihtaneet vanhat päre- ja huopakatot peltikatoiksi, Paula Kotamäki kertoo.
– Pienen, vanhan hirsisen aitan ikää emme varmasti tiedä, mutta vanha savusauna on rakennettu vuonna 1918. Sen rakennuspuiden kuoret käytettiin pettujauhona.
Pihapiirissä on vanhojen rakennusten lisäksi satavuotiaita omenapuita, jotka tekevät edelleen paljon omenoita, sekä marjapensaita. Aikoinaan siellä oli myös iso perunamaa, iso kasvimaa ja iso mansikkamaakin. – Kokeilimme me täällä joskus maissiakin, siitäkin tuli satoa.
Kaikenlaista olemme kokeilleet, ja kun olin Jyväskylässä töissä, olin kaikki vapaapäivät täällä kitkemässä, Kotamäki sanoo. – Enää emme viitsi laittaa mitään isoa peltoa. Vähän yrttejä laitoin tänä vuonna, Tiina Hautamäki toteaa.
– Mustikkaa, puolukkaa ja vähän lakkaa ja vadelmaakin löytyy tästä lähistöltä. Ja sieniä. Olen oikein himosienestäjä, niitä poimin enemmän kuin jaksamme syödäkään, Kotamäki kertoo.
Helteelläkin hyvä
Nykyään Paula Kotamäki ja Tiina Hautamäki eivät enää ole talvisin mökillä, ainakaan pitempiä aikoja.
– Käymme joskus katsomassa, että talo on pystyssä, kun perille pääsee hankia pitkin. Mutta emme ole enää aurauttaneet tietä talvisin, eikä tuvan isoa leivinuunia voi lämmittää, siinä on halkeamia. Onhan talossa puuhella ja pönttöuuni sekä sähköpatterit, mutta kantovesi ja ulkohuussi eivät ole niin ihania talvella, naiset kertovat.
– Kesällä me kyllä olemme täällä paljon. Minä olen nyt eläkkeellä alkanut olla täällä kesä- heinä-, elo- ja syyskuun. Nyt en käy kaupungissa olleenkaan, olen täällä koronaa paossa, Paula Kotamäki sanoo. Tiina Hautamäkikin kertoo olevansa mökillä paljon, mutta käyvänsä kaupungissa hieman Paulaa useammin.
– Täällä on hyvä olla helteelläkin, toisin kuin kaupungissa. Hirsitalo pysyy viileänä, Paula Kotamäki kertoo.
Parasta mökillä Paula Kotamäen mielestä ovat keväiset linnunlaulukonsertit ja luonnonrauha. – Ja auringonlaskut. Minä olen sellainen auringonlaskuihminen, käyn ihailemassa auringonlaskuja tässä 300 metrin päässä olevan Haarajärven rannassa, Tiina Hautamäki kertoo. – TL
Paula Kotamäen ja Tiina Hautamäen lisäksi Töysänperällä viihtyy Mila-koira. Vanha savusauna on rakennettu vuonna 1918. Sisällä talossa on ”museotavaraa”, muun muassa vanha radio. Tontilla olevat rakennukset ovat Paula Kotamäen papan suunnittelemia ja rakentamia.Sauna on pieni, mutta toimiva. – Isoa kasvimaata emme enää viitsi laittaa, tänä vuonna kokeilin yrttejä, Tiina Hautamäki sanoo.
