”Usko on aavistus siitä, että kuuluu johonkin ja jollekin, kodittomien kotiinpaluu”, lausui karismaattinen Ritva Oksanen. Vahvojen naisten ”Ihmiseltä ihmiselle” -esityksessä oli mukana myös Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Lena Labart.

 

Ritva Oksanen juhli 80-vuotispäiväänsä Petäjävedellä: Voimaannuttava runoesitys

 

Toissa sunnuntaina kauniina kesäpäivänä kirkko täyttyi ääriään myöten. Upean uran tehnyt näyttelijä-laulaja ja Petäjäveden kesäasukas Ritva Oksanen juhli 80-vuotispäivänään esiintymällä Petäjävedellä. Vasta remontoituun Petäjäveden kirkkoon tuli 210-päinen yleisö juhlimaan yhdessä Oksasen kanssa ja nauttimaan Ihmiseltä ihmiselle -runoesityksestä.

Ritva Oksanen, Lena Labart ja Kirsi-Kaisa Sinisalo lukivat piispatar Irja Askolan runoja ja väliin laulettiin tuttuja virsiä. Säestäjänä toimi kanttori Leena Giers-Koljonen.

Kirkkoherra Laura Laitinen onnitteli Oksasta. – Olen saanut tutustua lämpimään, viisaaseen, karismaattiseen ja konstailemattomaan naiseen, jonka sydän on iso ja välittäminen aitoa – ja isoon sydämeen mahtuu iso joukko ihmisiä. Olet myös antanut elämän muovata sinua, Laitinen totesi.

Esitys oli voimaannuttava, vahvojen ja itselleen rehellisten naisten puheenvuoro. Runoissa mietittiin muun muassa nelikymppisen vahvistunutta olemusta, kipeää yksinäisyyttä, hampaatonta vihaa, sitä, miten kohdata itsensä iloisesti tervehtien – kuin ystävän. Valokeilassa oli oman sisäisen äänen kuunteleminen ja se, miten itkemätön itku onkin nauramaton nauru, jonka päälle voi röyhtäistä.

Runoissa piirtyi vahva, itselleen ja muille armollinen, itsenäinen nainen, jolla on lupa hakea ja etsiä, mutta myös rukoilla. Itseltä ja muilta voi myös kysyä ylösnousseen tavoin mitä itket nainen. Itseä ei saisi hylätä ja lakata elämästä. ”Pitäisi osata tehdä valintoja, jotka palvelevat elämää.” Ja vaikeuksista voi selvitä. ”Näinkin voi elää, ei mielellään, mutta kuitenkin.”

 

 

Nainen, siis ihminen

 

Vaikka runot kertovat naiseudesta, ajatukset koskevat kaikkia. Esityksen nainen onkin ihminen, se onkin ensimmäinen sukupuoli, kuten esityksen nimikin Ihmiseltä ihmiselle kertoo. Runoissa todetaan, ettei alkulehdilläkään Raamattu tunne alistuvaa naista. Naisten esikuvana voi olla Maria, ”joka kasvoi tehtäviensä mittaiseksi naiseksi”.

Osa runoista on rukousmuotoisia, mutta kuulija saa päättää pyydetäänkö Jumalalta vai toiselta ihmiseltä. Runoissa toivotaan rehellisyyttä ja näkökulmaa, peräänkuulutetaan viisautta ja rohkeutta, ja uskallusta muuttaa näkökulmaa.

Viimeinen virsi Maa on niin kaunis laulettiin yhdessä niin, että kirkko huokui. Se oli kuin onnittelulaulu päivänsankarille, mutta myös meille kaikille, lohdutukseksi.

Valituissa runoissa paistoi elämänilo, toivo ja kiitollisuus – ja ehkä juuri niitä Oksanen halusi esityksellään tuoda meille petäjävetisille lisää. Kiitos Ritva ja hyvää kesää! – SK