– Jos haluaa jotain, niin kannattaa vaan yrittää. Kun ensimmäisessä tuotannossa pääsi näyttämään kyntensä ja tekemään nimekkäiden ihmisten kanssa, se poiki pian uusia töitä, kertoo rekvisitöörinä tunnetuissa tuotannoissa työskennellyt Meri-Tuuli Mäkinen. Muistot kouluvuosilta 90-luvun lopulta Petäjävedeltä ovat todella hyvät, vaikka aina luokka oli jossain evakkotiloissa remonttien vuoksi. – Silloin elämä oli yksinkertaista. Petäjävesi on äärettömän turvallinen paikka.
Työnä on pitää kulisseja yllä
Vaikka se näyttää todelta, se ei sitä ole. Sen tietää Petäjävedeltä kotoisin oleva Meri-Tuuli ”Meetu” Mäkinen, 27, joka on työskennellyt kuvausrekvisitöörinä useassa tunnetussa kotimaisessa tv-sarja- ja pienelokuvatuotannossa. Hänen työnsä on pitää kulissit yllä. – Opintojen myötä lavastaminen alkoi kiinnostaa ja tutkin omien lempitv-sarjojeni tuotantoyhtiöitä ja hain kaikkiin työharjoitteluun.
Mäkinen pääsi harjoittelijaksi ensin Siskonpetiin (3. tuotantokausi) ja Ex-Onnellisiin (2. tuotantokausi), sitten kuvausrekvisitööriksi Iholle -lyhytelokuvaan sekä uusimpaan Härölään.
Aikaisemmat työt ovat poikineet aina uusia. Tällä viikolla Mäkisellä alkoi viiden kuukauden työputki uudessa kotimaisessa draamasarjatuotannossa, josta hän ei voi vielä kertoa mitään. Viime vuonna Mäkinen joutui kieltäytymään kolmesta tuotannosta opiskelun vuoksi, ja nytkin hän sai valita kahden työn välillä.
Työ alkaa käsikirjoituksen läpikäynnillä ja tekemällä purkulista tavaroista, joita lavasteista ja roolihahmoilta pitää ainakin löytyä. Kuvausrekvisitööri on aina kuvauksissa mukana ja pienissä tiloissa kaikki toimivat omassa symbioosissaan. – Työ ei ole niin hienoa miltä kuulostaa. Se vaatii sosiaalista silmää, tarkkuutta ja paljon tavaroiden kantamista paikasta toiseen.
Kuvausrekvisitööri huolehtii kuvaustilanteessa, että kaikki toimii ja on omilla paikoillaan. Jos pullansyöntikohtaus otetaan monta kertaa uusiksi, yhtä monta kertaa pitää näyttelijällä olla uusi pulla haukattavaksi.
Esimerkiksi Ex-Onnellisissa Mäkisen tehtäviin kuului työpäivästä toiseen siirtää seinää, joka erottaa sarjassa eroperheiden asunnot toisistaan. Mäkinen on pitänyt myös heinänkortta kameran edessä, näytellyt vastanäyttelijälle niin, ettei häntä kuvata, heittänyt palloa, heiluttanut narun toista päätä koiranulkoilutuksessa ja niin edelleen. Tarinoita kulisseista riittää.
– Ex-Onnellisia kuvattiin suurimmaksi osaksi studiossa, muissa tuotannoissa ollaan kuvattu parista päivästä kahteen viikkoa studiossa. Aina pyritään hyödyntämään valmiita lokaatioita, budjetin ja aikataulujen takia.
– Jos lavastus tehdään olemassa olevaan asuntoon, tuotannosta riippuen se tyhjennetään kokonaan tai osittain, riippuen aikataulusta ja budjetista.Rekvisitööri ostaa, lainaa ja vuokraa kaiken mahdollisen saippuapullosta lähtien, mitä tiloihin tai ”koteihin” tarvitaan.
Työ vaatii täsmällisyyttä ja tarkkuutta, ja kaikki pitää valokuvata ja kirjoittaa itselle ylös. Jos kohtaukset kuvataan niin, että välissä on monta kuukautta, pitää rekvisitöörin muistaa vaikkapa laittaa oikeanlainen reppu näyttelijän selkään.
Ulkokohtauksissa saa usein kantaa tavaroita paikoilleen ihan urakalla: pyörätelineitä, ulkokukkia ja muuta. – Ex-Onnellisten kuvauspäiviä, jolloin kerrostalon pihalla piti tehdä samat valmistelut ja purkamiset, oli noin 20. Kuvauspäivät ovat yleensä kymmentuntisia.
Mäkinen on rivakka toimimaan, vaikka vähän jännitti, kun piti ensimmäistä kertaa lähteä pakettiautolla ajamaan Helsingin keskustassa. Mäkinen uskaltaa haaveilla ja kulkea unelmiaan kohti. – Haaveissa on lavastajan työ, ja olisi mahtavaa päästä myös ulkomaisiin tuotantoihin mukaan.
Mäkinen opiskelee sisustusarkkitehtuuria ja kalustemuotoilua. Hän tekee parhaillaan opinnäytetyötä Petäjäveden Tekstiilille tila- ja kalustekonseptisuunnitelman. – Muutamalla pienellä jutulla voi saada isoja muutoksia aikaan. Myös valaistussuunnitelma tarvitaan. – SK
Sarjoja ja elokuvia, joita Meri-Tuuli Mäkinen on ollut kuvausrekvisitöörinä mukana tekemässä, ei oikein jaksa katsoa enää jälkeenpäin, sillä samoja kohtauksia kuvataan kymmeniä kertoja. – Kyllä siinä tietynlainen hohto menee, kun myös tietää mikä todellisuus kameran ulkopuolella on, Mäkinen hymyilee.
