Radionkuuntelu on muuttunut isosti digiaikakauden, internetin ja älylaitteiden myötä. Yhä harvempi omistaa perinteisen radiolaitteen. Sen sijaan lähetystä kuunnellaan kännykästä tai digitaalisesta autoradiosta. Miten on käynyt radioharrastukselle; keräilijöille, amatööreille ja dx-kuuntelijoille; tässä kehityksessä?
Tämä kysymys mielessäni menin toissa lauantaina Radio- ja puhelinmuseon rompepäivään Heinämäkeen. Yllätyin tapahtuman väkimäärästä ja vaikutuin siitä, että nimestään huolimatta rompepäivässä ei myyty mitä tahansa rompetta, vaan radioita. Ja tietysti kaikkia radioharrastuksen oheistuotteita, joita en pysty nimeämään.
Erityisen vaikutuksen teki Radio- ja puhelinmuseo, jonka radio-, televisio- ja puhelinkokoelma on sinällään hieno, mutta joka on paljon muutakin. Museon näyttelyssä on esillä vain pieni osa kaikista laitteista. Muut kuin näyttelylaitteet ovat varastoituna millimetrintarkasti valtaviin vetolaatikoihin, joita sitten kaivellaan talkoovoimin, kun radioharrastajat kyselevät osia erilaisiin projekteihinsa. Museon rompepäivä on lajissaan ainoa säännöllisesti toistuva tapahtuma, jonne tullaan ympäri Suomea, jopa maailmalta. Tapahtuman kävijämäärä on vakiintunut 500-600:n paikkeille: monet kävijät ovat yötä museon hotellissa ja osallistuvat edellisillan radioaiheiseen ohjelmaan.
Radio- ja puhelinmuseo on siis paitsi radiohistorian tallentaja, myös sen mahdollistaja.
Parkkipaikalla törmään Jussiksi esittäytyvään keräilijään. Auton takaosa on täynnä rompepäivästä tehtyjä löytöjä: Fennon radio 1920-luvulta, Philipsin radio lisäkaiuttimella 30-luvulta, ruotsalainen Stern&Stern -radio kiinteällä kaiuttimella vuodelta -29, Grundig Satellit -merkkinen merimiehen radio 80-luvulta, Yhdysvaltojen armeijan hyökkäystankin vastaanotin…
– Tarkoitus on laittaa nämä toimimaan. Korjaamisessa erilaiset nykyaikaisetkin keinot ovat sallittuja, kunhan restaurointi tehdään niin, että se ei näy ulospäin, Jussi kertoo. – Ulkomuotoon ei ole tarkoitus koskea. Korkeintaan enimmät pölyt ja liat pyyhitään pois.
Toisenlaisiakin lähestymistapoja on. Myyntipöytien luona kuulen, että jotkut ostavat vanhan radion ja kunnostavat sen siihen kuntoon, missä se oli tehtaalta lähtiessä.
Rompepäivässä radioita on tarjolla huokeaan hintaan. Raahesta asti tullut radioharrastaja Harri Koskela myy omiaan 20-30 euron hintalapulla. – Pitää saada autotalliin tilaa, nuori mies hymähtää.
Internetissä vastaavat laitteet maksavat moninkertaisesti enemmän, siksi rompepäivään tuleminen kannattaa.
Koskelaa kiinnostaa kaikki sellainen vanha tekniikka, joka miellyttää silmää. Vanha, kokopuinen radio onkin kaunis koriste-esine. Jos sen voi ottaa jokapäiväiseen käyttöön, niin aina parempi.
No onko radioharrastus kokenut inflaation nykyajassa?
Jotta voi vastata kysymykseen, pitää ensin erottaa toisistaan radiokeräilijät, radioamatöörit ja dx-kuuntelijat. He ovat kohdanneet erilaisia haasteita.
Radioiden keräilijöiden ja kunnostajien elämää internet on helpottanut: osia saa hankittua aivan eri tavalla kuin ennen, ja kansainväliset markkinat ovat auki kaikille. Myös korjausohjeita ja vertaistukea saa netin keskustelufoorumeilta.
Radioamatöörit hyödyntävät uutta teknologiaa antennien ja lähettimien rakentamiseen ja yhteydenpitoon toisten harrastajien kanssa.
Dx-kuuntelijat, eli eri maiden yleisradiolähetysten kuuntelijat, kärsivät radiolähetysten digitalisoitumisesta. Esimerkiksi Norjassa valtio on luopunut kokonaan FM-lähetyksistä, ja sekä Saksa että Iso-Britannia ovat tulossa perässä. Toisaalta tietokoneohjattavat radiot ovat tuoneet harrastukseen uusia ulottuvuuksia.
Radiomuseon näkökulmasta haasteena on se, että radion käyttöliittymä on muuttunut nettiin. – Pitääkö meidän alkaa museoida älylaitteita ja tietokoneita? miettii museon työntekijä Jan-Mikael Nurmela.
Radio- ja puhelinmuseo on auki kesäkaudella su-pe 11-18 ja lauantaisin 11-16, talvikaudella sopimuksen mukaan. Lisätietoa: www.radiomuseo.fi; www.radiohistoria.fi ja www.sdxl.fi.
Teksti ja kuvat: Matleena Ylikoski
