Eivät saumat hierrä
Tänä aamuna pakkasmittarin sininen kieli on tavallista lyhempi. Rikon jäätä tammisen vesiastian pinnalta. Keitän jäähileestä pannukahvit ja murran ruisleivästä siivun, levitän päälle voita ja leikkaan gotler-pötköstä kielen päälle. Tässä taloudessa ei pelleillä ohuen ohuella.
Kakluunin pinta on yön jäljiltä enää haalea. Sinä hakkaat lämpimäksesi mattoa kangaspuilla, että saisit veren kiertämään. Minä astelen sahatukin vierelle. Jäinen koivu ropsi parkuu pokasahan iskiessä hampaansa sen kylkeen. Sytytän kakluunin ja sinä hymyilet puoli metriä rikkaampana.
Kannan hevoselle talliin sylillisen karheaa heinää. Koira pyörii jaloissa ja näykkii lahkeita. Valkoisella hangella näkyy jäniksen jälkiä. Kuusikko pellon reunalla kimaltelee pitsimekossa. On niin kaunista, että silmiä särkee. Postimies vilkuttaa kättään tienvarresta ja jatkaa matkaansa hampaat kalisten kilpaa polkupyörän ketjujen kanssa.
Illalla sytytän öljylampun ja käyn lukemaan päivän postia kissan niskaa samalla silittäen. Pakkanen paukahtelee nurkissa ja koira murahtelee unissaan. Sinä kömmit viereeni. Yöpaitasi on nurinpäin päälläsi. Toisaalta noin päin ei saumat hierrä hipiää.
Sovimme, että huomenna hiihdämme järvenselälle uittamaan verkkoja jään alle. Loppuviikolla keitämme ison kattilallisen perunavelliä ja paistamme kuhan vonkaleita mustalla valurautapannulla. Illan kruunuksi rasvaamme huulemme ja pistämme vickiä sieraimiimme, taivaan sytytellessä valon kukkia sineensä. Matti saa luvan tulla laskettamaan lampaitaan.
– Markku Koskinen
