Jenna Kytölä muistelee lämmöllä Petäjäveden lukion opinto-ohjaajaa, joka aikanaan puski häntä eteenpäin psykologian opintoihin ja psykologin työhön. Lukiolaisena psykologiasta innostunut Kytölä toimii tätä nykyä vastaanottotyössä helsinkiläisessä perheneuvolassa.
Petäjäveden lukiosta ponnistaneet -juttusarjan toinen osa, julkaistu Petäjävesi-lehdessä 22.1.2025.
Jaakko Heikkinen
Jenna Kytölän, 25, lukion aloittamisesta tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta. Lukiovuosista 2015–2018 Kytölän mieleen on jäänyt erityisesti opintojen loppupuoli ja lukiokavereita yhä entisestään yhteen tuoneet vanhojenpäivä ja penkinpainajaiset.
– Yläkoulun lopulla haaveilin opinnoista Norssissa ja kävin siellä tutustumassakin. Lopulta äitini takoi minulle järkeä päähän kertomalla, miten vaivaa vaativa suuri muutos se olisi ja päädyin sitten asettamaan Norssin yhteishaun valintalomakkeen kakkossijalle, Petäjäveden lukion perään, Jenna Kytölä kertaa.
Äidin kuunteleminen kannatti. Kytölä kuvaa Petäjäveden lukiota yläkoulumaiseksi paikaksi, jossa oli helppo pärjätä suurlukioihin verrattuna. Toivottua muutosta pienen kunnan pieniin piireihin toivat ympäryskunnista lukioon saapuneet opiskelijat.
– En ollut mikään luonnonlahjakkuus, joka olisi voinut vain mennä takki auki henkseleitä paukutellen opintojen läpi, mutta sain kymppejä kovalla työllä. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa äidinkielen, englannin, pitkän matematiikan, biologian sekä psykologian, Kytölä listaa.
Kiitos opinto-ohjaajalle
Ylioppilaslakki päässään Kytölä suuntasi viettämään välivuottaan Alkio-opistoon Korpilahdelle. Vuodessa hän otti haltuunsa psykologian perusopinnot ja luki lisäksi hiukan kieli- ja viestintäopintoja. Syksyllä 2019 Kytölä astui sisään Jyväskylän yliopiston ovista.
– Innostuin lukiossa psykologiasta ja silloinen opinto-ohjaajani kannusti minua valtavasti tämän haaveen kanssa, mistä olen edelleen kiitollinen. Törmäsin tähän opoon yliopisto-opintojeni ensimmäisenä päivänä Jyväskylän keskustassa ja kerroin, että näin onnellisesti tässä kävi, Kytölä muistelee.
Kytölä mainitsee, että kun aikaa valmistumisesta on kulunut nyt puolitoista vuotta, aika on voinut jo kullata muistoja. Silti hän on sitä mieltä, että vuodet yliopistossa olivat mielenkiintoisia ja vaikeinta koko prosessissa oli päästä kouluun sisään.
– Tykkäsin opiskella ja ohjata omaa toimintaani, olin suhteellisen nopea oppija ja minulle jäi paljon vapaa-aikaakin opintojen ohella. Uskoni ei horjunut missään kohtaa ja koen, että hankkimani arvostettu psykologin tutkinto on erittäin hyödyllinen ja monipuolinen juttu, Kytölä toteaa.
Maalta kaupunkiin
Opintoihin kuuluva pakollinen viiden kuukauden mittainen loppuharjoittelu poiki Kytölälle ensin määräaikaisen ja lopulta vakituisen työsuhteen psykologina perheneuvolassa. Tätä nykyä Kytölä asuu siis Helsingissä yhdessä avopuolisonsa kanssa.
– Hain loppuharkkaan Helsinkiin, kun puolisoni työt olivat täällä jo silloin. Tällä hetkellä olen kaikin puolin tyytyväinen elämäntilanteeseeni. Olen työssä, joka innostaa minua ja opin joka päivä jotain uutta, tämä ei ole eläkevirkani, mutta tässä kohtaa elämää juuri sopiva paikka olla, Kytölä kokee.
Kytölän mukaan hänellä ja Helsingillä on käynnissä vielä kuherruskuukausi. Kytölä nauraa kertoessaan, miten hän on tullut aina paremmin toimeen betonisten kaupunkiympäristöjen kanssa, luonnon sijaan.
– Siitäkin huolimatta Petäjävedelle, jossa vanhempani ja pikkuveljeni yhä asuvat, on aina kiva palata. Siellä on yhä ne lenkkipolut, joilla olen juossut ja se käsittämätön hiljaisuus ja rauha, Kytölä huokaa.
