Samuli Heimosen kirkkomaalaukset valmistuivat
Petäjäveden kirkko on vihdoin saanut lehterikaiteisiinsa kolme Samuli Heimoselta tilattua maalausta. Merta kuvaava työ pääsi paikalleen jo loppuvuodesta ja metsäaiheiset maaliskuun alussa.
Petäjäveden kirkon urkuparven kaiteessa oleva merimaalaus valmistui ensimmäisenä ja sitä saivat petäjävetiset ihailla jo ennen joulua. Siinä on useita soutuveneitä pyrkimässä myrskystä kohti kolmionmuotoista valoa, joka jostakin ylhäältä näkymättömistä kuvastuu tyveneen veden pintaan.
– Veneet ovat tulossa eripuolilta merta, mutta suunta on kaikilla sama. Veneissä istuu monenlaisia matkaajia, joista katsoja voi halutessaan samaistua joihinkin, taiteilija Samuli Heimonen selvittää.
Kahteen muuhun maalaukseen Heimonen on valinnut aiheeksi puut, joiden rungot aivan kuin jatkuvat lehtereitä kannattelevissa pylväissä luoden ajatuksen sisällä kasvavista puista. Näin teokset on integroitu kirkon arkkitehtuuriin. Toisessa kuvassa kahden puun paljailla oksilla lepää käärme, kuten Raamatun alkulehdillä kertomuksessa Paratiisista. Oksat ovat silti tarjonneet suojaa linnulle, joka tuo pesään oksaa. Se viittaa Nooaan, jolle kyyhkynen toi vihreän oksan merkiksi vedenpaisumuksen päättymisestä.
– Maalaus pitää sisällään Vanhan testamentin teemoja. Puut ovat kuin Mooseksen Jumalalta saamat laintaulut, ja oksissa olevat numerot kuvaavat niiden kymmentä käskyä.
Puiden oksat yhdistyvät teoksen keskellä ja muodostavat sydämen kaltaisen kuvion. Samanlainen sydän- tai kolmiokolmiosymmetria on mukana kaikissa kolmessa teoksessa.
Susi kantaa lammasta
Kolmas kuvista sijaitsee alttarilta katsottuna oikealla puolella kirkkosalia. Sen värikylläisen ja lehtevän puukaksikon oksia myöten ihmiset ja eläimet pyrkivät yhdessä kohti keskiötä. Siellä kaikkien elävien olentojen päiden ympärille kuvatut eriväriset sädekehät yhdistyvät valossa.
– Tämä teos keskittyy Uuden testamentin rakkauden teemoihin. Sieltä löytyy Hyvä paimen, toisiaan tukevia ja kantavia hahmoja, koira saa ruokaa ja susi kantaa väsynyttä jänistä. Ihmiset halaavat ja välittävät toisistaan, taiteilija kertoo.
Heimonen aloitti jo pari vuotta sitten ideoimaan maalausten tematiikkaa yhdessä kirkon restauroinnista vastanneen arkkitehti Markku Mykkäsen kanssa. Miehet ovat tyytyväisiä lopputulokseen. Myös seurakunnan kirkkoherra Laura Laitinen iloitsee näkemästään.
– Olen liikuttunut ja hämmästynyt siitä, miten monikerroksisia ja syvällisiä teokset ovat. Niistä löytyy monenlaista symboliikkaa ja ulottuvuutta riippuen siitäkin, katsooko niitä läheltä vai kaukaa, Laitinen sanoo.
Teokset riippuvat lehterikaiteissa tähän tarkoitukseen valmistettujen kiskojen varassa. Pellavalla päällystetyt alumiinilevyt ovat suoria, mutta kaiteissa oli jonkin verran heittoa. Ripustaminen on siksi vaatinut säätämistä. Pohjustusratkaisuja kokeiltiin ja testattiin huolella ennen työn aloitusta.
Kerroksittain kädenjälkiä
– En ole ennen maalannut mitään näin kookasta. Jokainen maalaus on reilun kymmenen metriä pitkä ja lähes seitsemänkymmentä senttimetriä korkea. Viimeistelen maalauksia joiltakin osin vielä hieman. Annan öljyvärin sitten kuivua rauhassa ja sivelen niihin myöhemmin suojaksi vernissaa.
Vernissauksen vuoksi teokset joudutaan vielä kerran ottamaan alas ja kuljettamaan muualle kuivumaan. Vernissan haju tekisi normaalin toiminnan kirkossa vaikeaksi. Teosten pitäisi erinomaisen pohjustuksen ja vernissauksen vuoksi kestää vähintään yhtä hyvin kuin kirkossa jo nyt oleva Frans Hautalan vuonna 1928 maalaama alttaritaulu.
Uusrenesanssia edustavassa, vuonna 1879 valmistuneessa ristikirkossa on nähtävillä taiteilijoiden, arkkitehtien ja maalarimestareiden kädenjälkiä 140 vuoden ajalta. Saarnatuolin kohdalle jätettiin restauroinnin yhteydessä pieni koskematon kohta muistoksi menneestä.
Kirkkomaalausten virallinen julkistamisjuhla siirtyy koronatilanteen vuoksi tuonnemmaksi, mutta teokset ovat silti kansan ihailtavissa jo nyt sunnuntaisin kello 11-13, jolloin kirkon ovet ovat auki hiljentymiselle. – KK
