Koskisen pakina: Suolainen hinta
Isoja rekkoja tulee vastaan tasaisin väliajoin. Teiden machojen katolle on viritelty sellaiset valonheittimet, että ajan hetken aina puolisokeana niitä kohdatessa. Samalla rekat heittävät suolasohjoa tuulilasiin. Näkyvyys on nolla ja kuskin punaiset silmät vuotavat lisää suolatippaa poskelle.
Tuo tiesuolan raiskaama ”kauppakassikin” on saanut nokalleen sellaiset watit, että varmasti maksavat enemmän kuin auto itse. Kuski heittää vielä ennen aikojaan pitkät päälle ja taas vastaantulijan verkkokalvot käryää. Keltainen pitkä keskisormi pimeällä tiellä on liikennemerkeistä pahin mahdollinen.
Ajan Hankalankylän lävitse. Täällä on suolaa ajettu tielle iät ja ajat. Suolauksen haittapuolista puhuminen on jäänyt kyläläisten harteille, ei niinkään päättävien elinten. Hankalankylän tiet eivät ole todellakaan sokerilla kyllästettyjä.
Hankalankylän Shellillä kertoivat, että lähellä tietä asuvat saavat noukkia kasvihuoneistaan suolakurkkuja ja kylän lampi on alkanut haisemaan silliltä (vaikkei sen rannoilla lahnoja pyyhkeillä makoilekaan). Ahdin atrain on kuuleman mukaan ruostunut aitan seinälle jo aikoja sitten.
Liisan liukkaat ja Kallen kaljamat ovat aina olleet renkaan tai tennarin alla ilkeitä kaverteita. Moni on selälleen pyllähtänyt ja peltinen kauppakassi kohdannut puhelinpylvään. Turvallisuus edellä olisi mentävä, mutta millä ja minkä hinnalla olemme valmiit sen jatkossa tekemään?
Kanadan Quebecin on kokeiltu suolaamisen sijaan vaihtoehtona magnesiumklodirilla päällystettyjä puunlastuja tieverkoston kunnon ylläpitämiseksi. Olisiko tuo yksi varteenotettava vaihtoehto, sillä Suomessa luulisi sahanpurua riittävän. Nykyisen hiilinieluaikakauden mukaan olisi ehkä parempi alkaa mennä sen kalliimman vaihtoehdon mukaan, jos jotain aiomme vielä pelastaa.
Pieneliö on ollut tähän saakka se näkymätön luonnon kiertokulkua yllä pitävä ahertaja, jota ei silmä tavoita. Pidetään jatkossa huolta ettemme joudu kutsumaan tuota tien ylitse juoksevaa jänistä ainoaksi pieneliöksemme. Siinä tapauksessa olemme joutuneet maksamaan liian suolaisen hinnan luonnon tuhoamisesta.
– Markku Koskinen
