Koskisen pakina: 17 senttiä
Tasa-arvoa ei tietenkään lasketa ensisijaisesti rahassa. Mutta juuri rahan vuoksi kateuden kaula nostaa päätään ja kuikuilee ympärilleen. Että mistäkö sitä saisi vähäsen villasukan varteen täytettä purkamalla toisen lankakerää?
Sanotaan, että naisten palkkojen olisi suotavaa nousta miesten palkkojen tasolle. Ja miksipä ei? Minulle se kyllä käypi ihan hyvin ilman kaulanvenyttelyjä.
Voisiko asiaa lähestyä myös toisin päin? Laskisimme miesten palkkoja naisten palkkojen tasolle? Minulle sekin kävisi oikein hyvin. Pärjään kyllä vähemmälläkin. On niin paljon muutakin mistä voisin luopua tässä yltäkylläisyyden tavaravuorta katsoessani.
Mutta tiedän, että joillekin se seitsemäntoista sentin leikkaus saattaisi käydä kovasti miehisyyden päälle. Itkua siinä pian väännettäisiin palkkakuopan pohjalla oikein miehissä ja tuijoteltaisiin pelkkiä napoja.
Kuinka kävisi sitten tämän miesten palkka-alen kustannuksella tulleen löysän rahan. Olisiko ottajia ihan jonoksi asti, kuten Tokmannilla ilmaisia ämpäreitä jaettaessa? Tiedä häntä, eikä kiinnostakaan.
Säästämistä on paskapöntön vetämättä jättäminen ja tuhlaamista kaikki muu paskantärkeä. Loppujen lopuksi aina jollekin jää ruskean maku suuhun ja Pekka Töpöhäntä nurkalle arpiaan nuolemaan.
Tasa-arvoa ei lasketa puuttuvilla senteillä tai sanomisen painolla. Minun tasa-arvoni lasketaan henkisyyden ja sydämellisyyden määrällä. Minulla on muutakin ajateltavaa kuin millä mällätä tai toisten pullottavat sukanvarret.
– Markku Koskinen
