Markku Koskisen pakina: Pihkantuoksuinen mies
Taivaan metsänrajaan saapui pihkantuoksuinen mies sarkatakissaan. Hän oli lähtenyt viimeiselle matkalleen valoisaan aikaan nähdäkseen mennä herransa luokse.
Pihkantuoksuinen mies ojensi herralle känsäisen kätensä ja pudotti reppunsa hänen sandaaliensa juureen. Taivaan isä lupasi enkelten hoitavan metsämiehen kädet kuntoon. Sen jälkeen hän saisi pienen oliivipuupalstan hoidettavakseen rinteen valoisammalta puolelta.
Herra kertoi taivaassa olevan talven tullen hyvät hankikannot ja keväisin kevyet harvennushakkuut pihkantuoksuista miestä varten, sillä hän tiesi miehen tehneen raskaimmat kaadot ja karsinnat jo maan päällä.
Hyvä oli pihkantuoksuisen miehen kulkea oliivipuiden suojissa. Katsella kättensä jälkiä pienen mökkinsä kuistilta ja tuntea auringon lämmön poskellaan. Pihkantuoksuinen mies oli vihdoin päässyt onnelliseen kotiin asumaan.
– Markku Koskinen
