Ulla-Maija Leskinen neuvoi puutarhaviljelystä kiinnostuneita
– Etenkin juurikkaiden viljelyssä on tärkeää hyvä maan laatu eli maan on oltava humuspitoista ja kuohkeaa, siinä on oltava ravinteet kohdallaan ja vesitalous kunnossa. Maan pitää olla vettä läpäisevää ja kasvupaikan lämmin. Jos maa ei ole hyvää, porkkanat ja nauriit eivät maistu hyvältä, Ulla-Maija Leskinen toteaa. Itse monenlaisia kasveja luomuna viljelevä Leskinen oli kertomassa puutarhaviljelystä Pengerjoen kyläyhdistyksen järjestämällä kurssilla.
– Kyläläisiltä on tullut toiveita tällaisesta kurssista, Pengerjoen kyläyhdistyksestä Sirkku Kuukkanen kertoo. – Metsäiltoja meillä on ollut, mutta tällaista kurssia emme ole aiemmin pitäneet. Aikaisemmin maamiesseura kyllä järjesti kursseja, eli tavallaan tämä on paluuta vanhaan.
– Tähän aikaan vuodesta alkavat jo kylvötyöt ollakin mielessä ja moni miettii, mitä pellolle ja kasvimaalle laittaisi, Pengerjoen kyläyhdistyksen puheenjohtaja Marko Kuukkanen toteaa.
Lantaa ja viljelykiertoa
Leskisen kurssilla saivat vinkkejä niin kotitarveviljelijät, joilla on pieni kasvimaa, kuin hieman isommallakin alalla viljelevät. – Tärkeää on nimenomaan maan hoito, ja pellon kuntoon laitto, Leskinen korosti.
– Pelto pitää saada sellaiseen kuntoon, että siellä on matoja. Jos matoja ei ole, pelto ei ole elävä, eikä siinä kasva hyvänmakuisia juureksia. Ja pitää muistaa, että maan pitää tuoksua, se ei saa haista. Leskinen suositteli maan kunnostukseen lantaa, kalkkia, tuhkaa, viherlannoitusta ja kasvijätteitä, sekä viljelykiertoa.
– Teollisissa lannoitteissa on enemmän ympäristömyrkkyjä, kuten raskasmetalleja, enkä minä ainakaan rupeaisi myrkyttämään sellaista maata, jossa kasvatan itselleni ruokaa, Leskinen totesi.
– Viljelykierto on tärkeää myös pienellä kasvimaalla. Porkkanoita ei pitäisi kasvattaa kahta vuotta kauempaa samassa paikassa; kasvien paikkaa pitää vaihtaa ja välillä pitäisi pitää viherlannoitusvuosia eli osalle alasta voisi kylvää esimerkiksi raeheinää ja apilaa. Pitäisi muistaa, että on olemassa kuluttavia kasveja ja lataavia kasveja ja välillä maa tarvitsee lataamista. Viljelykierto torjuu myös kasvitauteja.
Juurille riittävästi tilaa
Viljeltävän maan pitää olla Leskisen mukaan kuohkeaa, se ei saa olla tiivistä, kovaa eikä möykkyistä. Ja penkkojen, joihin siemenet kylvetään, pitää olla riittävän korkeita. – Ainakin 30 senttiä korkeita, jotta juuret pääsevät kasvamaan kunnolla. Matala penkki ei ole myöskään tarpeeksi lämmin, Leskinen toteaa.
Kestorikkaruohot ja monivuotiset rikkaruohot, kuten esimerkiksi hevonhierakka, voikukka, juolavehnä ja rönsyleinikki, pitäisi saada viljelymaasta pois. – Kateviljely eli rikkaruohojen torjunta vihersilpulla on oikein hyvä tapa, se parantaa myös maata. Mutta katemateriaali on hyvä ottaa jostain muualta kuin pihanurmelta; jos joukossa on esimerkiksi jo kypsyneitä voikukan siemeniä, ne leviävät helposti. Rikkakasvien siemeniä maassa on aina. Joka kesä ei nouse samoja rikkakasveja, vaan jokainen kasvi valtaa alaa silloin, kun on sille sopivat olosuhteet. Hyvin kasvavat juurikasvit ja kookkaat naatit myös estävät rikkaruohojen kasvua.
Leskinen kertoo kitkevänsä ja mullittavansa kasvimaansa pari kertaa kesässä. – Etenkin punajuuret pitävät mullituksesta, Leskinen toteaa. – Minä olen tällainen työmyönteinen ihminen ja kasvimaan hoito edellyttää kyllä työmyönteisyyttä. Pitäisi jaksaa innostua vielä kitkemisestäkin, pelkästään kevään kylvöinnostus ei riitä.
Porkkanat voi Leskisen mukaan kylvää myös myöhään syksyllä. – Itse olen kylvänyt porkkanat ja palsternakat syksyisin jo kauan. Maa on paljon parempi muokata syksyllä kuin keväällä ja kun siemenet kylvää lokakuun lopulla, ne lähtevät kasvuun jo huhti-toukokuulla. Juurekset saa kitkeä ja mullata kuukautta aiemmin kuin keväällä kylvetyt ja niitä tarvitsee harata vähemmän, Leskinen selvittää.
Kellarissa, jossa porkkanoita ja muita juurikkaita säilytetään, ei saisi olla liian kuivaa eikä liian lämmintä. – Perunaa voi pitää viisi- tai kuusiasteisessa kellarissa, mutta juurikkaille lämpötilan olisi hyvä olla lähellä nollaa, ainakin alle neljä astetta, Leskinen sanoo.
Kurssilta uusia ideoita
– Kurssilta on saanut paljon uutta tietoa esimerkiksi maanparannuksesta, kurssille heti ilmoituksen nähtyään ilmoittautunut Marita Lehtonen totesi.
– Minulla on omaa puutarhaa sen verran, että siitä riittää kasviksia omiksi tarpeiksi. Näin kevään lähestyessä alkaa aina innostua ja keväällä pitää olla sormet mullassa. Tällaisilta kursseilta saa aina uusia ideoita ja oppia, Lehtonen kehui.
Tarja Ladonlahti tuli kurssille Muuratsalosta asti, siskonsa Marja Ladonlahden houkuttelemana. – Meillä on yhteinen mökki, jossa olisi paljon mahdollisuuksia viljellä. Nyt haemme täältä kurssiltakin vähän vinkkejä, Tarja Ladonlahti totesi.
Marja Ladonlahden mukaan Pengerjoen kyläseuran väellä on jatkosuunnitelmiakin. – Ajattelimme laittaa porukalla huhtikuussa kylvölaatikoita ja ehkä syyskesällä käydä katsomassa toistemme viljelyksiä, Marja Ladonlahti kertoi.
Ulla-Maija Leskinen neuvoi puutarhaviljelystä innostuneita Pengerjoen kyläseuran järjestämällä kurssilla. – Jokainen, jolla on maatilkku, voi viljellä itselleen ainakin jotain kasvia; se on palkitseva harrastus, Leskinen toteaa.
Teksti: Tiina Lamminaho
Kurssikuvat: Tiina Lamminaho
Puutarhakuvat: Helena Lindgren
