Kolmas mummo
Lapsena ajattelemme, että mummot eivät kuole koskaan. He elävät ainakin satavuotiaiksi, jopa ikuisesti. Meidän jokaisen eteen ilmestyy elämän aikana ns. aikuisiän mummo. Hän tuo kaikki lapsuuden muistot mieleen ja alkaa toimia meille muistojen henkireikänä, kolmantena mummona.
Minulla oli myös kolmas mummo. Vierailimme aina kiireiltämme hänen luonaan. Vastaanotto oli aina syliin ottava ja sapuskaa sen seitsemän sorttia pöydässä. Iltaisin lämmitettiin sauna ja tehtiin kaikkea pientä askaretta voimien mukaan.
Erään vierailun aikana kolmas mummoni pyysi minua tekemään kukkalaatikoita. Innolla tartuin toimeen ja vein valmiit laatikot pyydetylle paikalle odottamaan. Viikon päästä puhelin soi ja langan päästä kuului: – Penteleen runoilija.
Kolmas mummoni oli alkanut täyttämään laatikoita mullalla ja saman tien ne olivat levinneet neljään osaan. Naulat olivat olleet liian lyhyet pitämään mullan painoa sisällään. Puhelu päättyi, kuten tavallisesti remakkaan nauruun ja pyyntöön, että tulisimme taas pian käymään, sillä pientä remontin poikasta olisi jälleen tarjolla.
Kukkalaatikoiden laidat pettävät ja mummojen elo päättyy, vaikka heidän naulansa olisi lyöty kuinka syvälle kiinni elämän tauluun. Totta on, että mummot elävät ikuisesti. Heidän teesit ja sydämellisyydet kulkevat aina mukanamme. Ohjaavat meitä tietämättämme oikeille poluille.
– Markku Koskinen
