Tiina Lamminaho
Torit eri puolilla Suomea tulivat Mika Aaltolalle tutuiksi vaalikampanjan aikana. Elokuussa Aaltola oli mukana Petäjävesi Elää -viikon toritapahtumassa.
– Iso kiitos petäjävetisille kannatuksesta. Oma kotiseutu on lähellä sydäntä, ja itsekin pidin Petäjävettä esillä kampanjassani. On kovasti mieltä lämmittävää, että sain Petäjävedeltä niin hyvin tukea, Mika Aaltola kiittelee. Aaltola sai presidentinvaalin ensimmäisellä kierroksella 10,3 prosenttia petäjävetisten antamista äänistä, koko maan äänistä Aaltola sai 1,5 prosenttia.
– Olihan vaalikampanja melkoinen ponnistus ilman puolueorganisaatiota taustatukena. Jo kannattajakorttien keräämisessä oli aika urakka, mutta onnistuimme keräämään niitä tehokkaasti ja todella hyvin. Iso urakka oli myös mainosjulisteiden paikoilleen laittaminen; jossain kunnissa se hoidettiin kunnan puolesta, mutta monissa kunnissa ehdokkaan ja taustatiimin piti hoitaa se itse. Melkein kaikkiin kuntiin mainokset saimme pystyyn, Aaltola kertoo.
– Vapaaehtoisia oli mukana sen verran, että saimme toteutettua kampanjan perusjutut. Esimerkiksi televisiomainontaan meillä ei ollut rahaa. Ja kun mukana kiertämässä ei ollut kansanedustajia tai ministereitä, pystyi olemaan läsnä vain yhdessä pisteessä kerrallaan. Se tehtiin, mitä kyettiin, Aaltola sanoo ja kertoo, että vapaaehtoisia oli mukana talkoissa joka puolelta Suomea Lapista Helsinkiin ja Turusta Pohjois- Karjalaan.
– Mukana oli monenlaisia ihmisiä, ja talkootyön määrä näiden kuuden kuukauden aikana oli valtava, Aaltola toteaa.
Tuhansia tapaamisia
Kampanjansa aikana Mika Aaltola kiersi ympäri Suomea.
– Kilometrejä tuli kymmeniä tuhansia. Tarkkoja lukuja ei tietenkään tiedä, mutta suunnilleen 50 000 ihmistä tapasin ja puristin tuhansia käsiä. Meillä ei ollut sellaisia kahdenkymmenen minuutin pysähdyksiä, olimme paikalla aina pari tuntia, pysähdyspaikkoja oli satoja, Aaltola kertoo.
– Ihmisten tapaaminen on vaikuttavin keino vaalikampanjassa, ja itselle mieleen painuvin. Tykkäsin kyllä Suomen kiertämisestä ja ihmisten tapaamisesta. Monet torit tulivat tutuiksi ja makkaraa paistoimme sen verran kuin oli varaa paistaa, Jyväskylässä saimme talkoolaisilta soppatykinkin ja jaoimme hernekeittoa. Ihmisten kanssa keskustellessa sai kuulla paljon tarinoita Suomesta. Ihmiset kertoivat huoliaan maailmanmenosta ja omasta paikkakunnastaan, mutta myös hyvin paljon omasta elämästään. Petäjäveden markkinat jäivät mieleen hyvin positiivisena kokemuksena, tapasin siellä muun muassa entisiä opettajiani. Ja sukulaisiani, esimerkiksi pikkuserkkuja, tapasin pitkin Suomea.
Innostavaa, mutta raskasta
Aaltolan mukaan vaalikampanja oli myös fyysinen ponnistus.
– Ihmisten kanssa keskustelu ja ihmisten kuunteleminen tuntui hyvältä ja oli innostavaa, mutta kyllä olin iltaisin väsynyt, kun pääsin kotiin. Vaalikampanja oli hyvin hektistä, kiihkeätempoista ja nopeasyklistä. Se vaati myös fyysisesti aika paljon, että pysyi skarppina. Paluu normityöhön ja tutkimuksellisiin aiheisiin keskittyminen on terapeuttistakin, heti vaalien ensimmäisen kierroksen jälkeen työhönsä ulkopoliittisen instituutin johtajana palannut Aaltola toteaa.
– Jos nyt joku kysyisi minua ehdokkaaksi vaaleihin, sanoisin ei, mutta esimerkiksi kuuden vuoden päästä tilanne on vielä kaikille hämärän peitossa, elämä voi muuttua. Jos lähtisin uudelleen tekemään vaalikampanjaa, nyt minulla on siitä jo kokemusta. Edelleen olen huolissani seutukunnista, keskittäminen etelään ei ole hyvä strategia vaan kaikki seutukunnat täytyy pitää elinvoimaisina. Myös alhainen syntyvyys on huolestuttavaa, se kertoo siitä, ettei elämän pitkäaikaista suunnittelua koeta turvallisena, Aaltola sanoo ja kiittelee omaa perhettään tuesta vaalikampanjassa.
– Ilman vaimoni tukea tällaisen ruljanssin pyörittäminen olisi ollut mahdotonta. Perhe on selkäranka minulle, ja niin se on Suomellekin.
