Hanna Toivonen
Viime viikolla Petäjäveden kirjastolla järjestetty kautta aikojen ensimmäinen runokaraoke keräsi kirjaston täydeltä sekä runonlausujia että kuulijoita. Kirjastonjohtaja Heli Laitinen kertoi, että runokaraoke toteutettiin kirjastolla asiakastoiveen pohjalta. Toiveeseen oli helppo tarttua, kun Multian Kesässä on ollut useaan kertaan runokaraokea ja tapahtuma oli sitä kautta ennestään tuttu kirjastovirkailija Niina Riikoselle.
Runokaraoken isännöi Einari Vuorelan seura kirjaston kutsumana. Seuran puheenjohtaja Maire Riikonen kertoi aluksi Keuruun Korpijärvellä vuonna 1889 syntyneen kotiseuturunoilija Einari Vuorelan elämästä ja seuran toiminnasta. Einari Vuorelan seura on valtakunnallinen kirjallisuusseura, jonka kotipaikkana on Keuruu. Maire Riikonen toivotti kaikki tervetulleeksi liittymään aktiivisen seuran jäseneksi. Seura kerää aineistoa ja yrittää tehdä tunnetuksi paljon teoksia kirjoittaneen ja palkintoja saaneen Einari Vuorelan elämää ja tuotantoa. Einari Vuorela seura on pitänyt runokaraokeja Multialla viitisen kertaa, Keuruulla kolmesti aina Eino Leinon päivänä ja nyt oli vuorossa ensimmäinen kerta Petäjävedellä. Petäjävedellä pidetty runokaraokeilta sattui sopivasti olemaan Einarin nimipäivän aattona.
Runokaraokessa pääsi lausumaan lempirunojaan
Sekä kirjaston että Einari Vuorela seuran väki toivoivat tilaisuudesta rentoa – ja sellainen se toden totta olikin. Puolitoistatuntinen kahvikupin ja runojen äärellä kului kuin siivillä. Runokaraokessa sai kuka tahansa lausua tai lukea mielirunonsa tai kuunnella, kun Einari Vuorela seuran varapuheenjohtaja ja runokaraokea vetänyt Seppo Liimatainen lausui illan aikana kirjastolle etukäteen jätettyjä toiverunoja sekä Einari Vuorelan tuotantoa. Seppo Liimatainen totesi kirjastolle tulleen huikean paljon porukkaa ja avasi illan Eine Joutsijoen runoilla. Vuorelan runoista kuultiin Liimataisen tulkitsemana muun muassa Soi laulu hiljaa, Laulajan elämä ja Armahan kulku. Maire Riikonen totesi Einarin kirjoittaneen paljon luonnosta ja ihmiskohtaloista.
Seppo Liimatainen luotsasi runokaraokea asiantuntemuksella ja leppoisasti. Hän sai valovoimaisella olemuksellaan luotua runokaraokeen hyväntuulisen ja mukaansatempaavan ilmapiirin, jossa osallistujien oli helppo heittäytyä niin kuulijaksi kuin esiintyjäksi. Useat osallistujat esittivätkin mukanaan tuomiaan runoja illan aikana. Tilaisuudessa kuultiin muun muassa Gösta Ågrenin Nyt ja Kaarlo Sarkian Älä elämää pelkää.
Lauri Pohjanpään Lapsuuden maa -runo kuljetti tutuilla säkeillään kuulijat lapsuusmuistoihin: ”Ja se metsä oli maailman sinisin / ja vehrein se nurmikkorinne. / Ja usein vielä unissani vaellan / ma kauas, kauas sinne. // [- -]” Illassa kuultiin Arto Juurakon huumoria ja inhimillisyyttä sisältäviä murrerunoja. Huumori oli läsnä myös Tuula Korolaisen Päivälevolla ja Perintö -runoissa. Seppo Liimatainen totesi, että Tommy Tabermannia esitetään jokaisessa runokaraoketilaisuudessa, näin oli Petäjävedelläkin. Lisäksi tapahtumassa esitettiin muun muassa Lauri Levolan laululyriikka Neljä kolme kaksi yksi, italialaisen Giuseppe Ungarettin runo Itä sekä Yrjö Jylhän talvisodasta kertova runo Aavepartiot.
Jenny Kumpunen kertoi olevansa ensimmäistä kertaa runokaraokessa ja totesi, että runoja oli tosi mukava kuunnella. Liisa Hillmanin ensikosketus runokaraokeen oli viime kesänä Lemettilässä eläkeläisten suvipäivillä. Molemmat totesivat runojen avautuvan eri tavalla toisten lausumana ja runoihin tulee kuunnellessa eri sävyjä kuin yksin lukiessa.
Runokaraokeilta päättyi Seppo Liimataisen tulkintoihin P. Mustapää salanimellä kirjoittaneen Martti Haavion Laulu-runosta sekä Helvi Hämäläisen Suomalais-suvusta. Illan aikana nousi useamman kerran yleisöstä esille, että tällaiselle tilaisuudelle on ollut tarve ja jatkoa toivottiin kovasti. Heli Laitinen kirjastolta lupasi, että ensi vuonnakin järjestetään runokaraoke yleisön pyynnöstä. Einari Vuorelan seurasta lupauduttiin myös tulemaan mukaan ja kannustettiin ottamaan ensi kerraksi mukaan myös omatekemiä runoja. Yhdessä todettiin kirjaston sopineen mainiosti pitopaikaksi, mutta Laitinen visioi, että seuraavalla kerralla tilaisuuden voisi mahdollisesti pitää kesäaikaan ulkona.
