Niina Kelloniemi
Petäjäveden keskustan alueella on muutaman edellisen kesän käynyt varsin mukava pörinä, kun vanhalla rautatieasemalla asuva Anna-Maria Huuskonen halusi kokeilla mehiläistarhausta ja hankki ensin kokeeksi muutaman pesän. Harrastuksen mielenkiintoisuus vei pian mennessään ja nyt hänellä on alkanut kolmas kesä mehiläisten hoidon parissa.
Mielenkiintoinen, mutta vaativa harrastus
Ajatus mehiläistarhauksesta kyti Huuskosen ajatuksissa useamman vuoden ja viimein vuonna 2020 hän otti yhteyttä paikalliseen ammattilaistarhaajaan Antti Vestolaan, jolta järjestyi jo saman vuoden kesälle vuokralle kolme pesää. Ensimmäisen kesän Huuskonen harjoitteli mehiläisten hoitoa Vestolan opastuksella ja tykästyi puuhaan siinä määrin, että osti Vestolalta pesät itselleen seuraavana kesänä. Huuskosen lisäksi Petäjävedellä mehiläistarhausta harrastaa ainakin Marko Kuukkanen Pengerjoella ja myös hänelle on Vestolalta hankittu pesä.
Huuskonen kertoo olevansa harrastuksessaan erityisen kiitollinen Vestolan vilpittömästä halusta jakaa ammattiosaamistaan. Vestola on mehiläishoitaja kolmannessa polvessa ja hänen tapansa hoitaa mehiläisiä on hieman poikkeava alan yleisistä käytännöistä, sillä hän kasvattaa sekarotuisia mehiläisiä ja antaa niiden jatkaa sukuaan itsenäisesti ilman, että pesiin hankitaan uusia kuningattaria ulkopuolisilta toimijoilta. Hän ei myöskään jalosta mehiläisiä määrätietoisesti ja tarkkaan valikoiden, vaan pesästä karsitaan ainoastaan hankalimmat tapaukset. Vestolan näkemyksen mukaan tällä tavalla kehittyy paikallisiin oloihin hyvin sopeutunut mehiläiskanta, jonka mehiläiset ovat elinvoimaisia ja tuottoisia, mutta samalla kilttejä. Vestolan paikalliset mehiläistarhat sijaitsevat Petäjäveden Kintaudella, mutta mehiläistarhauksen pääpaino on Sysmässä.
Mehiläistarhauksen aloittaminen edellyttää tarkkaa harkintaa, sillä tarhamehiläinen on kotieläin, joka vaatii huolenpitoa. Ennen mehiläisten hankkimista on velvollisuus tehdä eläintenpito- ja pitopaikkailmoitus. Lisäksi vaaditaan alkutuottajaksi rekisteröityminen, jos hunajaa myydään tai lahjoitetaan oman kodin ulkopuolelle. Mehiläisten hoito vaatii myös sitoutumista ja tietoa mehiläisten luontaisesta käyttäytymisestä, jota tulee tarkkailla esimerkiksi parveilun estämiseksi. Huuskosen mehiläiset eivät toistaiseksi ole parveilleet, eikä yhdyskuntaa ole tarvinnut etsiä naapurien savupiipuista. Hän kertoo, että mehiläisharrastus on ollut erittäin kiinnostavaa, innostavaa ja opettavaista. Erityisen paljon hän on oppinut mehiläismentoriltaan Vestolalta mehiläisten käyttäytymisestä ja hoidosta, mutta jotkin asiat on tullut opittua myös kantapään kautta. Eräänä iltana Huuskonen sai hoitopalkkioksi 11 pistoa, kun pesän hoitotoimet viivästyivät iltamyöhälle. Siitä aloittelijan virheestä hän oppi, että mehiläisten vuorokausirytmiä on syytä kunnioittaa ja suojapuvun alle kannattaa aina pukea paksut vaatteet.
Omatuotannosta lähituottajaksi
Ensimmäisen tarhauskesän sato päätyi Huuskosilla omaan käyttöön, mutta viimekesäinen hunajasato oli runsas ja hunajaa riitti tuttaville myytäväksi asti. Tänä kesänä satoa ei ole odotettavissa yhtä paljon viileän kevään ja alkukesän vuoksi, mutta myös siksi, että puolet pesistä kärsi talvitappiota ja tällä hetkellä aseman tontin laidalla on kaksi mehiläispönttöä, joista toinen on elinvoimainen ja toinen hieman vaisumpi. Hunajan tuottaminen myyntiin asti ei kuitenkaan ole Huuskoselle itsetarkoitus, vaan harrastuksen tuottama lisäetu, jolla voi kattaa mehiläistarhauksen kuluja. Hän on pitkään ollut kiinnostunut omatuotannosta ja perheellä on mehiläisten lisäksi myös kaunis hyötypuutarha sekä kanoja ja kalkkunoita.
Erilaiset hyönteiset ja ötökät ovat kiehtoneet Huuskosta lapsesta asti ja mehiläistarhaus on syventänyt luontosuhdetta entisestään. Hänen mielestään mehiläiset ovat loputtoman mielenkiintoisia, sillä ne muodostavat nerokkaita yhdyskuntia, joissa jokaisella jäsenellä on oma tarkka tehtävänsä. Yksi pesä voi sisältää jopa kymmeniä tuhansia yksilöitä ja on hämmästyttävää, miten hyvin homma pesän sisällä toimii. Mehiläiset ovat esimerkiksi viestinnässään varsin kehittyneitä ja ne kertovat toisilleen erityisen tanssin avulla mistä löytyy korjattavaa mesisatoa. Myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta mehiläistarhauksella on Huuskoselle olla suuri merkitys. Tarhamehiläiset keräävät mettä parin kilometrin säteellä pesästään, joten mehiläistarhan pölyttäjävaikutus voi olla yllättävän suuri ja esimerkiksi Huuskosen mehiläisten satoalue kattaa Petäjäveden keskustan alueen.
Mehiläiset hyötyvät monipuolisesta kasvillisuudesta ja mikäli mehiläisiä mielii houkutella vierailemaan omaan pihaan, kannattaa pihassa suosia runsaasti mettä sisältäviä kasveja, erilaisia niittykasveja ja luonnonkukkia sekä pölytystä kaipaavia hyötykasveja. Tarhamehiläiset ovat kimalaisen ja villimehiläisen ohella luonnonmarjojen pölyttäjiä, joten oman lähiluonnon monimuotoisuutta voi edistää myös ostamalla paikallisesti tuotettua hunajaa.
