Heikkilänperän Kurkisuolla pääsee tänä talvena harrastamaan koirahiihtoa. Kuivasmäki-Kumpu -kyläyhdistys avasi Kurkisuolle tammikuussa lähes viiden kilometrin mittaisen, koirien liikuttamiseen sopivan ladun.
Tarjolla on tasaista, avaraa maastoa ja kaksi vierekkäin kulkevaa perinteisen tyylin latua. 4,9 kilometrin lenkin vaihtoehtona on 1,9 kilometrin lenkki. Reitti on merkattu suolle opastein ja aurausviitoin. Koiraladun lähtöpiste on osoitteessa Kurkisuontie 220. Samasta osoitteesta löytyy myös parkkipaikka.
Yleiseen käyttöön tarkoitetulla koiraladulla koirat pidetään kytkettyinä. Hiihtäjän kannattaa vyöttää itsensä leveällä vyöllä, johon koiran hihnan saa kiinnitettyä. Koirahiihto-oppaissa hihnaksi suositellaan noin 2-3 metrin mittaista joustonarua. Kilparatojen ulkopuolella soveltaminen on sallittua: hihnaksi käy vaikkapa flexi.
Tärkeintä on, että koiralla on hyvin istuvat, ergonomiset valjaat. Valjaat ohjaavat vedon koiran rintaan, jolloin vetopaine ei kohdistu koiran kaulaan.
Kurkisuon koiraladulla juuri ennen tammikuun lopun Valtteri-myräkkää hiihtäneellä testiryhmällä oli mukanaan kolmen kokoluokan koiria. Virpi Tupamäen vetoapuna toimivat pohjanpystykoirat Janis ja Hertta. Mirja Tupamäen edessä kipitti porukan pienin, jackrussellinterrieri Miina. Ladulla viihtyi mainiosti myös Eija ja Hannu Ässämäen labradorinnoutaja Martta.
Hiihtorupeaman jälkeen tyytyväisiltä vaikuttivat sekä koirat että hiihtäjät. Latu ja olosuhteet keräsivät kehuja.
– Hyvä oli luisto. Ja vielä kun sitä latua muutaman kerran ajetaan, se pakkasten myötä kovettuu, eikä siitä mene ohutkaan sauva läpi, arvioi Hannu Ässämäki.
– Hyvä siinä oli hiihdellä, vahvisti Martti Mielityinen.
Eija Ässämäki kiitteli ladun tasaisuutta, ja lupasi tulla Kurkisuon koiraladulle uudestaankin.
Kurkisuon koiralatua ylläpidetään talkoilla kyläläisten voimin. Latu-uraa ovat käyneet ajamassa muun muassa Teemu Lahtinen, Joonas Ässämäki ja Vesa Marttinen. Latukoneen on tehnyt Taisto Rantanen vanhasta kivilevystä. Tarpeelliset aurausviitat kyläyhdistys sai lainaksi Petäjäveden kunnalta.
Idean koiraladun tekemisestä keksi Virpi Tupamäki. Kahta koiraa lenkittävä Tupamäki oli jo ehtinyt toteamaan, että potkurin kanssa lenkit eivät onnistu. Umpihangessa rämpiminen ei sekään tuntunut mielekkäältä vaihtoehdolta, ei ainakaan koirien kannalta. Talvisella suolla tarpoessa Tupamäen mieleen muistuivat pohjoisessa nähdyt ja koetut koiraladut. Syntyi kuningasajatus: Kurkisuolle piti saada koiralatu!
Nyt koiraladun latupohjaa on ajettu jo useampaan otteeseen. Ylläpidon rutiinit muotoutuvat kokemuksen karttuessa.
– Kyllähän se kiva olisi, jos ladun saisi ajettua aina sateiden jälkeen auki. Mutta toisaalta, kyllähän tuolla suksilla pääsee, kun pohja on kova, vaikka latu olisi paikoin vähän tukossakin. Olisi hyvä, jos muutamankin kerran viikossa joku pääsisi latua ajamaan, jos lunta tulee lisää, miettii Tupamäki.
Hanna Mäkinen
