Helsingin Rauta Oy:n omistaman Pekkalan tilan päärakennus on rakennettu vuonna 1885. Edelleenkin ryhdikkäässä, hirsirunkoisessa talossa asuvat vuokralaisina Tuomas Tauru, 26, ja Eve Kinnunen, 19. Perheeseen kuuluvat myös kolmivuotias Kajo-koira ja kissanpentu nimeltä Sisu.
Millaista on asua reilusti yli satavuotiaassa rakennuksessa?
– Mukavaa ja vappaata hommaa. Semmoista rennon rempseetä, kuvailee Tuomas Tauru.
– Vaikka naapurit asuvat noin lähellä, silti aina kun tulee kotiin, on semmoinen oma rauha, täydentää Eve Kinnunen.
– Ja luonto on lähellä, lisää Tauru.
Pekkalan päärakennus lämpiää öljyllä. Pannuhuone on kookkaassa, hirsisessä ulkorakennuksessa, joka antaa suojan myös Taurun amerikanraudoille.
Sisällä päärakennuksessa vesi kiertää pattereissa tuoden lämmön mukanaan. Suihkussa lämmintä vettä joutuu Taurun ja Kinnusen mukaan joskus hetken odottelemaan.
Mikäli nykyinen omistaja päättäisi pistää Pekkalan myyntiin, saattaisi Tuomas Tauru hyvinkin olla yksi ostajaehdokkaista. Sen verran mieluisa asuinpaikka on kyseessä. Työmaata vanhassa talossa ja pihapiirissä kyllä riittäisi.

Kintauden ensimmäisiä tiloja
Pekkalan tila on tärkeä osa Kintauden kylän ja Koskensaaren tehtaiden historiaa. Kipposen ja Kintausjärven kannakselle vuonna 1572 perustettu Pekkala eli Siekkinen kuuluu Kintauden ensimmäisiin taloihin.
Koskensaaren rautaruukki syntyi Pekkalaan kuuluneen Koskensaaren torpan maille vuonna 1850. Jo vuonna 1854 rautaruukin omistajat hankkivat omistukseensa koko Pekkalan tilan. Koskensaaren patruunoista Juslén, Boije ja Pesonius myös asuivat Pekkalassa 1800-luvulla.

Tehtaan mallitila
Muutaman kilometrin päässä ruukkialueesta sijainnut maatila takasi elintarvikkeet rautaruukin työväelle ja tarjosi metsiensä ansiosta myös puutavaraa. Maaomistuksien myötä ruukki sai oikeudet vesiin ja vesivoimaan. Ruukin ja tehtaan työläisillä oli omat viljelyspalstansa Pekkalan mailla.
Pekkala oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä edelläkävijä. Tilan nimi komeilee kärkipäässä muun muassa maatalouden koneistumista sekä lehmien ja hevosten määrää koskevissa petäjävetisissä tilastoissa. Vuonna 1910 tilan koko oli hulppeat 995 hehtaaria.
Tilan töitä tekivät 1910-luvulla tilanhoitaja, emännöitsijä sekä 7–10 työntekijää. Pekkalassa järjestetyt talkoot, pehtooritalkoot, olivat tehtaan työväen suuressa suosiossa.

Muuttunut maisema
Sotien jälkeen ajat muuttuivat. Maidon tuotanto Pekkalan tilalla loppui vuonna 1963, jolloin tilan karja hävitettiin. Nykyisin Pekkalan komeasta, 50 lehmän lohkokivi- ja tiilinavetasta on jäljellä enää jykevät kiviseinät ja romahtanut katto.
Taloa ympäröiville pelloille on noussut omakotitaloja.
Ruukinpatruunoilla riittäisi nyky-Pekkalassa ihmettelemistä.

Hanna Mäkinen

Share This