Koskisen pakina: Onko Jeesus muutakin kuin teippiä?
Tarkoittaako maallisen taivalluksen päättyminen kaiken loppumista? Vai olisiko se sittenkin jonkun uuden alkua? Paljastaako tuonpuoleinen elämän tarkoituksen, avaten vehreän polun puutarhaan? Hänelle, jonka uskomus ikuiseen on ollut koetuksella läpi elämän kiirastulten ja jonka mielen sopukoihin kymmenen käskyä on kiinnitetty vain haurain Jeesus-teipein lepattamaan.
Ikuisen elämän ajatus kuulostaa aika pitkäveteiseltä. Tästä ruumiistani olen kyllä valmis luopumaan. Niin monet kerrat minut on kivitetty betonisessa asfalttiviidakossa ja naulattu elävänä liiterin seinälle, että tunnen itseni tarpeeksi eläneeksi.
Ja mitäpä tekisinkään uudessa maailmassani niskoittelevalla niskallani? Polvella, joka ei ollutkaan isääni parempi? Navan alla roikkuvalla pikkuveljellä, joka hoiti läpi elämänsä pääosin vesipostin virkaa? Tai tukkoisilla aivoillani, jotka muistuttavat päivä päivältä enemmän tuota keittiön pöydälle unohtunutta Edam-reikäjuustoa? En juuri mitään.
Henkiolennon pesti olisi tietty kevyempää? Lentelisin vain höyhenenkeveänä valkoisena varjona läpi sateisten metsien ja aurinkoisten vuorien lomitse. Vierailisin hyvänä henkenä kotikonnuillani koskettamassa rakkaimpiani poskipäitä ja kuiskimassa tuulena auvoisista päivistä tuonpuoleisessa.
Onko Jeesus muutakin kuin teippiä? Ovatko Markus, Matteus, Luukas ja Johannes vain entisaikojen satuhahmoja, herra Hakkaraisia ja koiramäkisiä? Sen kertokoon sitten tulevaisuus, kun kipuinen ruumiini on lapioitu parin metrin syvyyteen ja henkinen taivallukseni ottaa ensimmäisiä varovaisia lentoharjoituksia pilvenreunalta.
– Markku Koskinen
