Mika Kyrö tunnustautuu Keski-Suomen mieheksi. Kuvauspaikka löytyi Etelä-Korpilahdella sijaitsevan kesämökin 150-vuotiaan aitan portailta. (Kuva: Amanda Kyrö)
Tekninen johtaja Mika Kyrö haluaa laittaa pienet ja suuret projektit yhdessä oikeaan järjestykseen
Kun uusi tekninen johtaja Mika Kyrö aloittaa työt Petäjävedellä ensi syksynä, saadaan taloon peräti kolmas viranhaltija Kuhmoisten kunnasta. Sekä elinkeinoasiamies Arto Kummala että kunnanjohtaja Mikko Latvala ovat siirtyneet Petäjävedelle Kuhmoisista ja ovat siis entuudestaan tuttuja työkavereita Mika Kyrölle.
Mika Kyrön mukaan tällä sinänsä mukavalla asiaintilalla ei ole mitään tekemistä hänen Petäjävedelle tulonsa kanssa. Sen sijaan tänne vetivät monet muut asiat, kuten Petäjäveden vankka keskisuomalaisuus, kunnan luonne ja tietysti Pohjois-Jämsästä katsoen lyhyempi työmatka.
– Tähän virkaan hakeutumiseen liittyi monenlaista pohdintaa. Yksi osasyy on se, että Petäjävesi on Keski-Suomessa. Minähän olen maakunnan mies, olen aiemmin ollut 12 vuotta Keski-Suomen maakuntahallituksessa luottamustehtävissä eli Keski-Suomeen on kontaktit ja verkostot luotu. Lisäksi Petäjävedellä on mukavan paikan status. Se ei ole iso kunta, mutta ei pienikään, ja visuaalinen olemus ja elämys vesistöineen on mukava asia.
Mika Kyrö on paljasjalkainen jämsäläinen. Hän asuu vaimonsa ja kahden jo aikuisen lapsensa kanssa Jämsässä Haavistossa. Kesät kuluvat kesäkodissa Etelä-Korpilahdella Päijänteen rannalla, jo lapsuudesta tutuissa maisemissa.
– Näitä Päijänteen rantoja on tullut koluttua vuosikymmeniä. Naapuritontilla on äitini isän rakentama mökki ja me ostettiin tämä viereinen tontti, Kyrö kertoo.
Valttina monipuolisuus
Mika Kyrön pitkään työuraan on mahtunut monenlaista, ei pelkästään viranhaltijan tehtäviä.
– Olen työskennellyt betonivalimossa, autopesualan yrittäjänä ja konepajassa, jonka toimitusjohtajana toimin viimeiset seitsemän vuotta. Sen jälkeen tein asiantuntijatehtäviä ja seitsemän vuotta sitten menin Kuhmoisiin töihin ja sittemmin vuonna 2015 tekniseksi johtajaksi, Kyrö kertailee.
Etenkin konepaja-aika, jolloin omalla vastuulla oli kolmenkymmenen ihmisen ja perheen leivänsaanti, oli Kyrön mukaan opettavaista ja niistä kokemuksista on ollut hyötyä viranomaisenkin työssä.
Kovin tiuhaan ei 56-vuotias Kyrö ole työpaikkaa vaihtanut. Tekee mieli kysyä, että saatiinko vihdoin Petäjävedelle pysyvä tekninen johtaja.
– Kyllä nämä meikäläisen liikut ja siirtymiset ovat olleet harvassa. Ei ole tarkoitus hakea pomppulautaa tästä työstä eteenpäin, olen kiertänyt jo tarpeeksi. Tarkoitus on pysyä Petäjävedellä. Mutta kyllähän työssä viihtyminen riippuu niin monesta asiasta. Ennen kaikkea työyhteisöstä, eli että miten kommunikointi, yhteistyö ja kemiat lähtee toimimaan ja kuinka niitä kemiallisia siteitä ja suhteita pystyy itse luomaan.
Minkälaisen johtajan tekninen toimi siis saa?
– Monipuolisen, ahkeran ja työtä tekevän johtajan. Pyrin olemaan kuunteleva ja helposti lähestyttävä henkilö. Tämä on porukalla tekemistä, yhteiseen maaliin menemistä. Kutsuisin itseäni asiakaspalvelijaksi tässäkin työssä.
Hajanainen työmaa haltuun
Petäjäveden kunnan teknisen puolen henkilöstö on vaihtunut tiuhaan, ja monenlaisia keskeneräisiä projekteja odottaa teknisen johtajan pöydällä. Miten tällainen työmaa otetaan haltuun?
– Ensinnäkin kuntayhteisön, johon kuuluu asukkaat, luottamushenkilöt ja työntekijäorganisaatio, tulee laatia yhteinen tiekartta ja näkemys siitä, että mihin tähdätään ja miten se yhdessä saavutetaan. Se on se peruslaatta, joka pitää ensin valaa. Kaikki ne pienet, keskisuuret ja isot projektit ja investoinnit asetetaan yhteiseen perspektiiviin, jossa niitä lähdetään viemään eteenpäin oikeassa järjestyksessä, Kyrö sanoo.
– Toki aiemmin tehdyt suunnitelmat ja linjaukset ovat tiedossa, mutta varmasti nykyvaltuusto haluaa tehdä myös uusia avauksia ja linjauksia. Mutta samalla pitää muistaa ne kesken jääneet asiat – ovatko ne sellaisia, jotka on edelleen saatava loppuun? Niidenkin perkaaminen ja asettaminen tärkeysjärjestykseen on yksi sellainen yhteinen tehtävä.
Kyrö toteaa, että työntekijöiden vaihtuvuus aiheuttaa helposti sen, että työyhteisön päivät täyttyvät ”tulipalojen sammuttelusta”, jossa kaikki energia menee rutiininomaiseen työhön.
– Ideointiin, ajatteluun ja uuden luomiseen ei jää paukkuja eikä energiaa, vaikka se on aivan yhtä tärkeää. Toivon, että Petäjävedellä saan jonain jouluna sanoa, että vaude mikä vuosi! Näin paljon saatiin aikaan sekä tekoja että kehitystä. – MY
