Petäjävedellä teatterikurssia vetävä Minna Tuomanen on pitkän linjan teatteriammattilainen, ja myös vatsastapuhuja. Pääsiäistunnelmissa Tuomasen kanssa ovat vatsastapuhumisnuket George ja Damus.
Tavoitteena näytelmä kesäkuussa
Petäjävedellä nähdään ensi kesänä petäjävetisin voimin tehtyä teatteria, mikäli koronarajoitukset eivät sotke suunnitelmia. Tarkoituksena olisi tuoda näyttämölle kesäkuussa koko perheen näytelmä Prinsessa Ruusunen.
– Haaveissa olisi päästä esittämään näytelmää kesäkuun puolivälin paikkeilla, mutta seuraamme tarkasti koronarajoituksia ja rokotusten etenemistä. On myös mahdollista, että ensi-ilta siirtyy loppukesään tai syksyyn, ohjaaja ja teatterikurssin vetäjä Minna Tuomanen kertoo.
Näytelmää on tehty helmikuusta lähtien. Koronarajoitukset ovat vaikuttaneet myös harjoitteluun.
– Aloitustilaisuuden ehdimme pitää kymmenen hengen porukoissa, sen jälkeen meillä on ollut etätapaamisia. Se on tuonut omat haasteensa, mutta esimerkiksi roolijaon onnistuin kyllä tekemään yhden fyysisen tapaamisen perusteella, Tuomanen kertoo.
– Kymmenen hengen kokoontumisrajoituksilla pystymme harjoittelemaan livenä siten, että jaamme porukan kahtia, Ruususen linnan väki on oma ryhmänsä ja haltiattaret oma ryhmänsä. Sitten, jos rajoitukset höllentyvät, pystymme lähempänä ensi-iltaa yhdistämään puolikkaat ja harjoittelemaan kaikki yhdessä.
Prinsessa Ruusunen koko perheelle
Näyttämölle tuodaan Prinsessa Ruusunen, jonka Päivi Hirvi on käsikirjoittanut alkuperäisen sadun pohjalta, ensiesityksensä se sai kymmenen vuotta sitten Ainolan kesäteatterissa Jyväskylän Työväen Teatterin esittämänä.
– Tässä on katsottavaa sekä lapsille että aikuisille. Mukana on yhdeksän haltiatarta ja he ovat isossa osassa, he muun muassa tekevät kriittistä havainnointia ihmisistä ja kokeilevat, pystyykö yksi ihminen positiivisella olemuksellaan muuttamaan ilmapiiriä. Mutta vaikka näytelmässä on pohdintaa, joka on tarkoitettu enemmän aikuisille, siinä on myös tasoja, jotka kiinnostavat lapsia, Tuomanen kertoo.
Teatterikurssilla on mukana parisenkymmentä henkeä, suurin osa heistä on tekemässä näytelmää ensimmäistä kertaa. Myös lavastus ja puvustus on tarkoitus tehdä itse.
– Otamme mielellämme vastaan apua ja tarvikkeita sekä lavastuksen että puvustuksen tekoon, Tuomanen toteaa.
Se, missä näytelmää esitetään, on vielä auki.
– Olemme käyneet keskusteluja Lemettilän tilan kanssa, mutta esityspaikkaan vaikuttaa sekin, koska näytelmää päästään esittämään. Jos esitys on vasta syksyllä, voi olla, että tarvitaan sisätila, esimerkiksi Miilu, Tuomanen kertoo.
Jatkoa luvassa?
Teatterikurssi sai alkunsa, kun Minna Tuomanen kyseli Facebookissa Me Petäjävetiset -ryhmässä, olisiko teatterin tekemiseen kiinnostusta. Innokkaita ilmoittautui heti, ja kuntakin lähti mukaan. Toimintaa rahoitetaan kurssilaisten maksamalla kurssimaksulla sekä kunnan avustuksella.
– Huomasin, että Minna oli kysellyt innokkuutta teatterintekoon, ja sitä löytyi, joten laitoin heti viestin, että otan tästä kopin, kulttuurituottaja Olli Koponen Petäjäveden kunnasta toteaa.
– Itse olen ollut täällä kahdeksan ja puoli vuotta, eikä täällä ainakaan sinä aikana ole tehty teatteria. Asiasta on joskus puhuttu, ja nyt sille näytti olevan selvästi tilausta, Koponen sanoo.
– Aiemminhan täällä on ollut teatteritoimintaa, mutta siitä on jo kauan. Nytkin meillä oli ennen koronaa vierailuesityksiä, mutta tällainen antaa vielä enemmän, kun tässä halukkaat pääsevät tekemään itse.
Minna Tuomanen on pitkän linjan teatterintekijä sekä ohjaajana että näyttelijänä. Hän on mukana myös juuri Jyväskylän kaupungin kulttuuripalkinnon saaneessa Teatterikoneessa.
– Kun koronarajoitukset veivät näyttelijäntyöt, piti keksiä jotain muuta. Olen jo pitempään miettinyt, että Petäjävedellä voisi yrittää jotain tällaista, Vesangassa asuva Tuomanen kertoo.
– Oli tosi kivaa, että vastaanotto oli näin hyvä ja ihmiset innostuivat.
Sekä Tuomanen että Koponen toivovat teatterintekemisen Petäjävedellä jatkuvan. Tuomanen väläyttelee kesän Prinsessa Ruususen jälkeen jo pikkujoulunäytelmää ja Koponenkin toivoo jatkoa.
– Olisi mukavaa, jos tästä jäisi jonkinlainen pysyvä juttu Petäjävedelle, sellainen, mihin voisi myöhemmin tulla uusiakin ihmisiä mukaan, Koponen toteaa.
