Sisupuukon väärinkäyttöä
Paljon on maailmalla pulistu suomalaisesta sisusta, ihasteltu sen mahtia ja voimaa. Mutta totta puhuen kyllä suomalainen sisu pitää sisällään myös paljon tyhmyyttä. Sisupuukolla vetää helposti elämänviivan lyhemmäksi.
– Sisua huuleen, sanotaan. Nykyään jokaisen lääkekaapista löytyy monenväristä huuleen pistettävää, valkoista, punaista ja sinistä aina oireen mukaan. Niillä saadaan vanha ja yskivä ”Sisu kuorma-auto” hörähtämään käyntiin, vielä ei ole aika seisontavakuuden.
Sisupastillit helpottavat oloa, mutta eivät poista oiretta. Mennään pastillin voimalla jos ei nyt läpi harmaan kiven, niin ainakin aidan ylimmästä kohdasta. Eikä tunnu missään.
Kansallinen tervantuoksuinen sisu ajaa meitä hullun lailla eteenpäin. Luonto ei anna periksi, ei sitten millään. Mitä nyt naapurikin sanoisi, jos antaisi vähän tilaa terveelle järjelle. Jättäisi kuokan hetkeksi suonreunaan.
Suomalainen sisu kävelee yhä useammin käsi kädessä tyhmyyden kanssa raitilla kikattaen. Lääkepurkit yöpöydällä lisääntyvät ja sisupuukolla sekoitetaan kunnon cocktailit. Sisu-kuorma-auto ajautuu vastaantulijan kaistalle ja varoittavat pillit soivat.
Totta tosiaan, ei mopolla moottoritielle, eikä välttämättä sillä savuttavalla kuorma-autollakaan. Rauhaisa mielen hiekkatie ja kimmeltävät järvimaisemat olisivat meille monelle hyväksi.
Kuuntelija kyllä löytyisi, jos olisi sisua mennä kertomaan kuinka syyläri sihisee ja mäntä mäkättää. Ammattiauttaja, joka tarjoaisi sisupastillin sijaan rauhaisan hetken. Teen ja sympatian sijaan moni kuitenkin valitsee olankohautuksen ja jatkaa lapion hakkaamista kiveen.
Pahimmassa tapauksessa kaikkein sisukkain löytää rauhansa vasta hautausmaan yksiöstä. Onko silloin ollut kyse sisupuukon väärinkäytöstä ja totaalisesta tyhmyydestä? – Ei se mitään koskaan puhunut, muistelee kaikkein läheisin, mutta samalla kaukaisin surupuvussaan. Hän joka olisi ollut valmis kuuntelemaan, jos olisi ehtinyt.
– Markku Koskinen
