Helmipöllön soidinääntä kuvataan puputukseksi, pu-pu-pu-pu.
Paras pöllöretkiaika meneillään
– Petäjävedellä näyttäisi olevan yllättävänkin hyvä pöllövuosi, Lauri Ijäs Petäjäveden Luonto ry:stä toteaa.
– Pöllökannat vaihtelevat paljon eri puolilla Keski-Suomea. Petäjävedellä on ollut monta huonoa pöllövuotta peräkkäin, mutta nyt etenkin helmipöllöjä on täällä paljon ja myös viirupöllöjä ja varpuspöllöjä on kuultu, Ijäs kertoo.
Jos pöllöjä haluaa kuulla, juuri nyt on oikea vuodenaika pöllöretkelle. Pöllöt valmistautuvat pesintään ja etsivät itselleen kumppania.
– Pöllöjä saattaa kuulla vielä toukokuussakin, mutta maalis–huhtikuu on parasta aikaa pöllönkuunteluretkille. Pöllöt ovat aikaisia pesijöitä, ne saattavat munia jo maaliskuussa, Ijäs toteaa.
Paras sää pöllöjen kuunteluun on tyyni ilma; kun ei tuule, pöllöjen äänet kuuleekin paremmin.
– Ihan yötä myöten pöllöjä ei tarvitse haeskella, illalla kahdeksan ja kymmenen välillä luultavasti kuulee jo helmipöllöjen ja varpuspöllöjen ääntelyä, ne aloittavat he, kun tulee hämärää. Samoin huuhkaja huhuilee iltaisin, Ijäs kertoo.
Helmipöllöjä joka puolella
Ijäksen mukaan pöllöjä on nyt joka puolella Petäjävettä.
– Helmipöllöhavaintoja on tehty eri puolilla Petäjävettä, niin Kintaudella, Ylä-Kintaudella ja Metsäkulmalla kuin Pengerjoella ja Kuivasmäessäkin. Myös kirkonkylällä voi kuulla helmipöllöjä, mutta siellä liikenne hieman häiritsee kuuntelemista, Ijäs sanoo.
– Helmipöllöjä kuulee yleensä vesistöjen tai peltojen ympäristössä, ei niinkään synkässä metsässä. Helmipöllö viihtyy kulttuurin pirstomilla alueilla, mistä löytyy kolopuita tai pönttöjä. Se pesii joko esimerkiksi palokärjen tekemään koloon tai ihmisen tekemään pönttöön. Itse helmipöllö ei tee koloa.
Yleisimmät pöllöt Petäjävedellä ovat Ijäksen mukaan helmipöllö, viirupöllö ja varpuspöllö, ja niitä on kaikkia nyt täällä melko hyvin.
– Huuhkajiakin täällä on muutama pariskunta, samoin lapinpöllöjä, Ijäs toteaa.
– Sarvipöllöt muuttavat etelästä talvehtimisalueiltaan huhtikuussa, ja niitäkin on viime vuosina Petäjävedellä siellä täällä muutama pari pesinyt. Lehtopöllöjä sen sijaan ei minun tietojeni mukaan ole tainnut Petäjävedellä pesiä, olisikin mielenkiintoista tietää, jos joku on täällä lehtopöllöjä havainnut. Suopöllö, joka on sarvipöllön tapaan muuttolintu, on myös täällä harvinainen.
Pöllöjen määrään vaikuttaa pikkunisäkkäiden, etenkin myyrien määrä. Pöllökannat vaihtelevat myyräkantojen mukaan.
Ääninäytteitä netistä
Netistä löytyy pöllöjen ääninäytteitä ja niitä kannattaa Ijäksen mukaan kuunnella ennen pöllöretkelle lähtöä. Ääninäytteitä voi kuunnella vaikka täältä.
– Jos ääninäytteitä kuuntelee etukäteen, maastossa on helpompi tunnistaa lajit, Ijäs toteaa.
– Helmipöllö on helppo erottaa muista lajeista, sen ääntely on puputusta. Myös varpuspöllön ääntely on omansalaista, se on viheltelijä. Muut pöllöt huhuilevat, ja niitä on vaikeampi erottaa toisistaan. Viirupöllön erottaa huuhkajasta siitä, että viirupöllöllä on kaksiosainen huhuilu, Ijäs kertoo.
– Huuhkajalla taas on yksiosainen, kumea huhuilu.
Petäjävedellä yleisimmin esiintyvät pöllöt eli viirupöllö, helmipöllö ja varpuspöllö ovat kolopesijöitä, jotka pesivät kolojen lisäksi myös ihmisen rakentamissa pöntöissä.
– Pöllönpönttöjä kannattaa tehdä, ohjeita niihin löytyy netistä. Ja kyllä niitä on tehtykin, Petäjävedellä on useampi kymmenen pöllönpönttöä, Ijäs toteaa.
– Viirupöllö, helmipöllö ja varpuspöllö ovat hyvin eri kokoisia, joten ne pesivät eri kokoisissa pöntöissä. Viirupöllön pöntössä lentoaukon halkaisijan on oltava 18 senttiä, varpuspöllöllä vain 4,6 senttiä. Tarkat mitat ja rakennusohjeet löytyvät muun muassa BirdLifen nettisivulta.
Helmipöllön soidinääntä kuvataan puputukseksi, pu-pu-pu-pu.
Varpuspöllön soidinääni on korkea vihellys, pyy-pyy, joka toistuu 2-3 sekunnin välein.
Viirupöllö on kevätyön huhuilija. Huuhkajamaista vu-hu alkuosaa seuraa 3-5 sekunnin hetken päästä loppuhuhuilu vuhuh-huhuuhuh.
(Kuvat: Lauri Ijäs)
