Leena Koveron kodissa, kuten muissakin Imatran Voiman 1950-luvulla työntekijöilleen rakennuttamissa taloissa, on kaksi asuinkerrosta. Talot olivat alun perin paritaloja. Niiden ulkonäkö on säilynyt samana, vaikka osa on muutettu yhden perheen asunnoiksi.
IVO:n taloihin tuli kaupunkilaisia
Leena Kovero on asunut Imatrantiellä, aikoinaan Imatran Voiman työntekijöilleen rakennuttamassa talossa, 1990-luvulta lähtien. Vuonna 1952, kun IVO:n taloja alettiin rakentaa, Leena Kovero oli 13-vuotias ja asui kotitilallaan IVO:n naapurissa.
– Rakentaminen aloitettiin tuolta toisesta päästä, isommasta talosta, joka oli tarkoitettu johtajien asunnoiksi. Aika äkkiä nämä kaikki talot tähän nousivat, Kovero muistelee.
Paritaloja on kaikkiaan seitsemän, muut kuusi ovat saman kokoisia, ainoastaan yksi on muita isompi.
– Taloihin muutti ihmisiä kaupungista, puheesta päätellen jotkut tulivat Helsingistäkin. Uudet asukkaat tulivat ihan eri maailmasta, monet eivät tienneet puutarhanviljelystäkään mitään, Kovero kertoo.
– Isoja perheitä tässä asui. Joissakin perheissä oli pari, kolme lasta, mutta joissakin jopa kuusi lasta. Eivät nämä kovin isoja asuntoja ole, vaikka taloissa on kellarikerros mukaan laskettuna kolme kerrosta. Kyllä täällä varmaan kuuden lapsen kanssa oli ahdasta.
Pässin kanssa pulkkamäessä
Taloissa ei ollut omia saunoja, vaan alueelle rakennettiin yhteinen sauna pesutupineen, samassa rakennuksessa oli myös yhteinen leivintupa.
– Näissä taloissa oli puulämmitys, talonmies toi puut ulkovarastoon, Kovero kertoo.
– Lapsia täällä asui paljon, IVO:n autokuski kuljetti lapset autolla kouluun ja koulusta kotiin. Äitini, Saaren Hilja, oli usein hoitamassa lapsia, kun vanhemmat kävivät elokuvissa tai tanssimassa tai jossain kylässä. Äitini oli muutenkin paljon tekemisissä alueen asukkaiden kanssa, leipoi ja muun muassa neuvoi viljelypalstan hoidossa.
Taloissa ei ollut muita kotieläimiä kuin koiria, Leena Koveron kotona sen sijaan oli pari lehmää, sikoja ja lampaita sekä parhaimmillaan 150 kanaa.
– Kananmunia monet hakivat meiltä. Ja kaupunkilaislapset, jotka eivät varmaan olleet koskaan ennen nähneetkään pässiä, hakivat meidän pässiämme mäenlaskuun. Meillä oli sellainen iso, kiltti pässi, joka ei koskaan puskenut ketään. Se veti pulkkaa ja laski mäkeä lasten kanssa, Kovero kertoo.
– Minulla on mukavia muistoja myös syksyisistä marjaretkistä, joissa olin oppaana. IVO järjesti marjaretket, naiset vietiin metsään bussilla ja jokainen keräsi ämpärikaupalla marjoja.
Remonttia 1970-luvulla
Talot olivat kaikki samanlaisia; paritalossa oli kaksi asuntoa, jotka olivat toistensa peilikuvia. Nykyään osa taloista on muutettu yhden perheen asunnoksi.
– Ulkonäöltään nämä ovat ihan samanlaisia kuin 1950-luvulla, ja väritkin ovat pysyneet samoina. Erikoisluvalla johonkin taloon on saanut rakentaa kuistin, Kovero kertoo.
– Joskus 1970-luvulla IVO teetti näissä remonttia. Silloin uusittiin ikkunat ja purettiin pois uunit. Muistan, kun täällä oli isoja tiilikasoja, mutta sitä en tiedä, missä perheet asuivat remontin aikana.
Talojen pihoissa oli omenapuita, mutta ei esimerkiksi marjapensaita.
– Jokainen sai oman viljelypalstan erilliseltä alueelta isoimman talon lähettyviltä. Joillakin oli siellä kasvimaa, joillakin perunaa ja oli siellä marjapensaitakin, kuka nyt mitäkin halusi viljellä. Aluksi innostus oli kovaa, mutta hiipui vähän, kun maa ei ollut kovin hyvää viljelymaata. Jotkut kyllä olivat oikein eteviä viljelijöitä, Kovero muistelee.
Koveron mukaan IVO:n alue oli aivan oma maailmansa, hieman muusta maailmasta erillään.
– Alue oli piikkilanka-aidalla erotettu naapureista ja öisin alueella kulkivat yövartijat, Kovero kertoo.
– Onhan tämä historiallinen paikka. Täällä oli töitä ja ihmisiä oli paljon. Mukavaa porukkaa täällä asui, lämmöllä heitä muistelen. Ja mukavalta tuntui muuttaa tänne mieheni kanssa, hyvin täällä on viihtynyt, Kovero toteaa.
Leena Kovero on asunut Imatrantiellä 1990-luvulta lähtien. Kun talot rakennettiin 1950-luvulla, Kovero asui kotitilallaan alueen naapurissa.
Eteisaulassa on vielä alkuperäistä seinä- ja kattopaneelia 1950-luvulta, samoin ovet ja keittiön kaapit ovat alkuperäisiä.
