Heikkilän talo on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1890, hirret ovat ainakin sata vuotta vanhemmat. Talon siirron yhteydessä siihen rakennettiin kaksi kamaria lisää, joten eteinen ei ole talon keskellä.
Vanha talo ”uudella” paikalla
– Meillä on tänään juhlapäivä; Valion tuotantoneuvoja soitti juuri ja onnitteli Walter Ehrströmin säätiön kultamitalista E-luokkaisen maidon yhtäjaksoisesta tuottamisesta 25 vuoden ajan, Taina Heikkilä totesi tammikuun lopussa. Vuodesta 1565 saman suvun hallussa olleen tilan navetassa on nykyään 25 lehmää ja suunnilleen saman verran muuta karjaa. Osa lehmistä on pohjoissuomenkarjaa eli lapinlehmiä; Taina Heikkilä suosii alkuperäisrotuja ja haluaa omalta osaltaan varmistaa, ettei tämä rotu häviäisi Suomesta.
Heikkilän tilan päärakennus on siirretty nykyiselle paikalleen vuonna 1890.
– Talo oli noin kilometrin päässä. Edellinen paikka oli perimätiedon mukaan kylmä ja märkä ja siksi talo siirrettiin tähän. Navetta jäi entiselle paikalle, joten tähän rakennettiin uusi navetta silloin 1890, ja taloon tehtiin myös kaksi kamaria lisää, Taina Heikkilä sanoo ja kertoo, että nykyiseen pihapiiriin rakennettiin myös isäntäväelle uusi päärakennus ja vanha talo jäi työväen asunnoksi.
– Tai mahdollisesti isäntäväen päärakennuskin siirrettiin jostain, siitä ei ole tarkempaa tietoa. Sitten, kun työväkeä ei enää tarvittu niin paljoa, ja kun kylällä ei ollut koulua, pappani Aukusti Heikkilä myi uuden päärakennuksen vuonna 1919 Tupamäen kouluksi, ja isäntäväki muutti tähän työväen asuntona olleeseen taloon, Taina Heikkilä kertoo.
– Vanhalla paikalla tämä talo oli pystyssä ennen siirtoa ainakin sata vuotta, mutta voi olla, että se rakennettiin jo paljon aikaisemmin. Tilan vanhin edelleen pystyssä oleva rakennus, jonka ikä tiedetään varmasti, on 1700-luvulta peräisin oleva kokkitalli suurin piirtein vanhan ja uuden paikan puolessa välissä.
Pinkopahvia ja levyjä pois
Taina Heikkilä on isännöinyt tilaa 25 vuotta.
– Tuosta ajasta varmaan 21 vuotta on rakennettu tai korjattu, aina jotain, Heikkilä toteaa ja kertoo rakentavansa vanhaa kunnioittaen, uudetkin rakennukset siten, että ne sulautuvat vanhaan pihapiiriin.
– Suomalainen maaseutu oli todella kauniisti rakennettu vielä 1900-luvun alkupuolella, Heikkilä toteaa.
Sisällä päärakennuksessa Taina Heikkilä on palauttanut talon alkuperäistä ilmettä.
– Tässä on tehty 1980-luvulla remontti, jossa on muun muassa laitettu levyjä seiniin. Niitä on nyt revitty pois. Levyjen alla on vielä vanhaa pinkopahvia; nauloja on saanut kiskoa pois valtavan määrän, ennen kuin on saanut hirret esille, Heikkilä toteaa.
– Jossain vaiheessa tässä on myös sekä madallettu kattoa että nostettu lattiaa. Alun perin tässä on ollut todella korkeat huoneet. Siitä minä olen iloinen, etteivät äiti ja isä lähteneet jakamaan tupaa pienempiin osiin ja tekemään saunaa ja pesutiloja sinne, vaikka heille sellaista ehdotettiin. Eikä täällä onneksi ole laitettu muovimattojakaan lattioihin. Niillä moni on pilannut vanhan talon.
Tekeminen ei lopu
Heikkilän talo ei ole suojeltu, mutta Taina Heikkilä kertoo kysyneensä remontteihin neuvoja Museovirastolta.
– Yritän suunnitella kaikki remontit huolellisesti, koska en haluaisi tehdä virheitä, enkä altistaa tervettä taloa millekään kosteus- tai homeongelmille. Nykyään löytyy kyllä hyviä materiaaleja perinnerakentamiseen ja tietoakin, jos vain jaksaa etsiä, Heikkilä sanoo.
– Mikään museo tämä ei kuitenkaan ole, vaan asuttu talo.
Apuna remonteissa Heikkilällä on ollut uuraislainen puuseppä Markku Koskinen.
– Hän on todella taitava remontoimaan vanhaa ja osaa tehdä muun muassa huonekaluja ja portaita. Hän ymmärtää vanhan rakennuksen arvon, Heikkilä kehuu Koskista ja kertoo, että Koskinen on tehnyt taloon muun muassa listoja vanhan mallin mukaan, kun remontin yhteydessä löytyi pala vanhaa listaa, josta mallin sai.
Tilalla on viitisentoista rakennusta, jotka vaativat jatkuvaa huolenpitoa.
– Navetassa ja muissa tuotantotiloissa pitää tehdä jotain korjaus- ja muutostöitä vuosittain, jotta ne täyttävät kaikki vaatimukset, ja talon entisöinnissäkin on vielä paljon tekemistä. Eli tekeminen täällä ei lopu kesken, Heikkilä toteaa. – TL
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
(Kuva: Taina Heikkilä)
Tuvan nurkan leivinuuni on vuodelta 1890. Tupa on lähes alkuperäisessä asussaan, sähköjohdotkin on saatu piilotettua. Keittiöremontti talossa tehtiin vuonna 2018. Puuhella haluttiin säilyttää sekä ruoanlaittoa että lämmittämistä varten.
Puusepän tekemästä klaffipiirongista löytyi entisöinnin yhteydessä salalokero. Kaappi on kuulunut talon alkuperäiseen kalustukseen, kaktuksella on ikää noin 90 vuotta. Sukutauluun on kirjattu tilan kaikki isännät vuodesta 1565 alkaen. – Sen katsominen tekee nöyräksi, Taina Heikkilä toteaa.
Yhteensä tilalla on viitisentoista rakennusta. Alun perin kamareissa on ollut pönttöuunit, mutta ne purettiin pois 1980-luvun remontissa, koska ne olivat olleet jo pitkään käyttökelvottomia. Vanhan tyylinen kaakeliuuni on tehty kamarin remontin yhteydessä 2000-luvulla. Talo on sisustettu vanhoilla ja vanhaan tyyliin sopivilla huonekaluilla.
Nykyään tilalla on 25 lypsylehmää ja muuta karjaa suunnilleen saman verran.
