Yleisönosastokirjoitus:
Petäjäveden seurakunta suuntaa etsimässä
Petäjävedellä on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua seurakunnan yhdistymisestä Keuruun ja Multian seurakuntien kanssa. Keskustelussa on toivottu myös valtuutettujen näkemyksiä seurakunnan tulevaisuudesta. Nyt haluamme niitä osaltamme avata. Selvitysmiehen tekemän yhdistymisselvityksen jälkeenkin meille päättäjille jäi monia avoimia kysymyksiä. Halusimme myös kuulla seurakuntalaisten äänet ja keskustella äänestäjiemme kanssa henkilökohtaisestikin heidän toiveistaan. Nyt on tulossa viimein päätöksenteon aika, kirkkovaltuusto tulee käsittelemään asiaa tammikuun kokouksessaan 19.1.
Päätös ei ole helppo, meillä on vain kaksi vaihtoehtoa: joko yhdistymme tai sitten jatkamme yksin ja toteutettu yhteistyö Keuruun ja Multian kanssa todennäköisesti vähenee. Kaikkien valtuutettujen, jotka ovat asiasta päättämässä, pitää punnita asiaa monelta eri kannalta. Kirkkoneuvostossa on erillisen työryhmän toimesta selvitelty vielä tämän syksyn aikana taloudellisia mahdollisuuksia jatkaa itsenäisenä seurakuntana. Nyt tämänkin työryhmän raportti on ollut käytettävissämme.
Suurin ongelmamme on tällä hetkellä talouden haasteet. Taloudellinen liikkumavara on vuosien varrella pienentynyt ja tulevaisuuden realiteetit ovat karut; jäsenmäärä seurakunnassa tulee vähentymään syntyvyyden laskun ja yleisen maallistumiseen liittyvän seurakunnasta eroamisen seurauksena. Nyt korona kurittaa talouttamme vielä lisää vähentäen verotuloja. Olemme tänä vuonna joutuneet historiallisesti hyvin poikkeukselliseen tilanteeseen lomauttaessamme seurakunnan henkilökuntaa kesäkauden aikana. Työt on kuitenkin pitänyt tehdä ja henkilökunta on ollut kovan paineen alla. Olemme saaneet paikattua taloutta kirkkohallituksen harkinnanvaraisella avustuksella ja myymällä tarpeetonta irtainta omaisuutta. Lomautusten, irtaimiston myynnin tai avustusten varaan emme kuitenkaan voi jatkossa talouttamme rakentaa. Petäjäveden seurakunta ei ole näiden asioiden äärellä yksin, taloudellisten haasteiden kanssa kamppailevat kaikki pienet ja osin isommatkin seurakunnat ja monet ovat päätyneet yhdistämään voimia naapuriseurakuntien kanssa. Meidänkin on ollut pakko selvittää, miten tulevaisuudessa saamme hoidettua seurakunnan keskeiset tehtävät, joita kirkkolaki meitä velvoittaa hoitamaan.
Talouden tasapainottamisessa keskeisiä menokohtia ovat kiinteistö- ja henkilöstömenot.
Olemme tehneet selvitystä kiinteistöjen korjaustarpeista ja myyntimahdollisuuksista. Kirkkovaltuusto on juuri hyväksynyt työn pohjalta laaditun kiinteistöstrategian lähivuosille. Meidän on varattava tulevaisuudessakin vuosittain merkittävä summa rahaa rakennuksien korjauksiin. Seurakuntatalon ja pappilan kuntoa on selvitelty konsulttien avulla, kiinteistöstrategia pohjautuu näihin selvityksiin. Seurakuntatalon korjaus ei enää näytä mahdolliselta ja meidän on luovuttava tästä rakennuksesta muutaman vuoden aikajänteellä. Vastuullisena työnantajana meidän on huolehdittava työntekijöiden terveydestä, tämän vuoksi työtilat siirtyvät pappilaan saneerattuihin tiloihin. Tulevaisuudessa myös pappilan loput tilat pitää saneerata rakenteissa todettujen vaurioiden vuoksi. Vanha kirkko on meille suuri taloudellinen rasite, mutta myös suuri historiallinen aarre. Meidän on velvollisuus pitää siitä hyvää huolta. Kirkkohallitus onkin nyt myöntänyt meille ensimmäisen kerran vuosittaista rahoitusta Vanhan kirkon ylläpitokuluihin.
Toimivan seurakunnan keskeisin voimavara on hyvinvoivat työntekijät. Meillä on ollut merkittävää vaihtuvuutta henkilökunnassa viime vuosina monista eri syistä. Voimme nyt olla tyytyväisiä miten hyviä ja sitoutuneita työntekijöitä olemme tänne työyhteisöön saaneet ja heistä haluamme pitää kiinni. Päättäjinä me olemme vastuussa siitä, että luomme heille edellytykset työnteolle täällä. Itsenäisenä seurakuntana joudumme tulevaisuudessa säästämään myös henkilöstömenoista. Miten sen toteuttaisimme, siihen meillä ei ole valmiita ratkaisuja. Talkootyöllä emme voi korvata seurakunnan työntekijöitä. Työn osa-aikaistaminen taloudellisista syistä ei ole mielestämme oikea vaihtoehto. Pieneen työyhteisöön sisältyy myös muita kuormittavia asioita: oman ammattiryhmän tuki puuttuu ja työyhteisö on hyvin haavoittuva sairastumistilanteissa. Seurakuntien yhdistyminen toisi meille lisää joustavuutta ja ammattitaitoa. Yhdistyneenä seurakuntana pystyisimme vähentämään henkilökuntaa hiljalleen mm. eläköitymisien muodossa ilman irtisanomisia.
Emme ole menossa tähän liittoon suin päin, vaan olemme monella eri saralla tehneet jo varsin paljon yhteistyötä kolmen seurakunnan kesken. Talouspäällikön tehtäviä on hoidettu yhdessä Multian kanssa. Kirkkoherramme hoitaa tällä hetkellä myös Multian kirkkoherran tehtäviä. Pappien, kanttoreiden ja suntioiden yhteistyö on sujunut hyvin toimituksien osalta jo pitkään. Rippikouluyhteistyö on myös aloitettu ja se on rikastuttanut nuortemme elämää. Jos liitosneuvottelut kariutuvat, niin moni näistä jo toteutuneista yhteistyömuodoista pitää neuvotella uudelleen ja mahdollisesti yhteistyö tulee vähentymään. Yhteistyön jatkuminen edellyttää työntekijöiden lainaamiseen selkeitä sopimuksia ja palveluiden hinnoittelua. Miten yhteistyöhalu meidän kanssamme jatkuu, jos jäämme omaksi seurakunnaksemme ja sanomme ei yhteiselle seurakunnalle?
Itsenäisen seurakunnan vaihtoehtoa tutkinut työryhmä on arvioinut, että meillä olisi taloudellisesti mahdollista jatkaa itsenäisenä seurakuntana 5 vuoden aikajänteellä. Me emme voi siihen uskoa pidemmällä aikavälillä. Mitään uusia käänteentekeviä ratkaisuja raportti ei tuo esiin. Yhdistymisprosessimme on ollut vireillä yli kaksi vuotta ja sitä ennen useamman vuoden ajan keskustelujen tasolla. Talouden haasteet ovat siis kestäneet vuosia. Kirkkoremonttiin liittyvät taloudelliset kuormitukset ovat vain yksi haaste taloudelle.
Olemme joutuneet päätöksiä valmistellessamme pohtimaan, mikä on seurakunnan olemus ja mikä siinä on luovuttamatonta ja mistä voimme luopua. Kukaan ei vie meiltä yhdistymisessäkään meidän paikallista seurakuntayhteisöä. Tulemme myös säilyttämään omat työntekijämme. Edelleen meillä tulee olemaan oma nimetty pappi, diakoni ja kanttori sekä suntio. On kuulunut huolestuneita ääniä, miten meidän aktiivinen musiikkielämämme voi, jos yhdistymme. Tätä olemme pohtineet ja tulleet siihen tulokseen, että yhdistyminen olisi tältä kannalta ehdottomasti musiikkielämäämme virkistävä ja rikastava asia. Seurakuntien yhteistyössä hienosti toteuttama Kauneimmat joululaulut -video nyt koronavuonna on siitä yksi osoitus. Kolmen kunnan alueella on muutenkin pitkät ja vahvat juuret musiikkiopiston ja kansalaisopiston musiikkitoiminnan kautta. Uskomme, että myös laajemminkin yhdistyminen rikastuttaa seurakuntaelämää.
Olemme keskustelleet viimeisen vuoden aikana seurakuntalaisten kanssa yhdistymishankkeesta. Pääosin riviseurakuntalaiset ymmärtävät taloudelliset haasteet ja luottavat meihin luottamushenkilöihin päätöksenteossa. Uskomme siis, että hiljainen seurakuntalaistemme enemmistö hyväksyy yhdistymisen, jos siihen valtuutettuina päädymme. Uskomme seurakuntalaisille olevan tärkeintä, että seurakunnasta saa tarvittavat palvelut joustavasti elämän eri vaiheissa ja seurakunnan omaisuudesta pidetään hyvä huoli. Meillä on edelleen mahdollisuus vaikuttaa asioihin uudessa isommassa seurakunnassa äänestämällä aktiivisesti sinne luottamushenkilöitä. Ja jos kuntaliitoksien myötä tai muista syistä joutuisimme uudesta seurakunnasta eroamaan, niin saamme sitten kyllä mukaamme kiinteistö- ja metsäomaisuuden, jonka mukanamme sinne viemme.
Neuvotteluiden aikana on ollut ilahduttavaa huomata Keuruun ja Multian työntekijöiden sekä luottamushenkilöiden halu syventää yhteistyötä ja edetä yhdistymisprosessissa. Tosiasia on, että Keuruun seurakunnalla on vaurautta meitä enemmän mm. metsä- ja kiinteistöomistuksien ansiosta, vaikka tästä on tuotu toisenlaistakin viestiä julkisuuteen. Kirkollisveroprosentti on Keuruun seurakunnassa meitä alhaisempi ja yhdistyessä meidän kirkollisveroprosenttimme alentuisi. Mikäli jatkaisimme yksin, meidän on pakko käydä keskustelua verotuksen kiristämisestä. Tämä päätös tuntuu jokaisen seurakuntalaisen kukkarossa.
Lyhyesti tiivistettynä elävä ja hyvinvoiva seurakunta tarvitsee hyvinvoivat työntekijät, aktiiviset ja osallistuvat seurakuntalaiset. Vapaaehtoistyöllä ja seurakuntalaisten aktiivisella osallistumisella ei ole rajoja, mutta sen varaan emme voi laskea seurakuntamme taloudellista tulevaisuutta. Yhdistyminen vähentää hallinnon byrokratiaa ja rikastuttaa seurakunnallista elämää. Uskomme, että yhdistyminen on meille avain parempaan seurakunnan tulevaisuuteen. Jos tästä kieltäydymme, mistä sitten saamme yhteistyökumppanit?
Oli lopullinen päätös mikä tahansa, niin säilyttäkäämme sopu ja rauha sen jälkeenkin.
Hannele Oikarinen, kirkkovaltuuston pj 2019-2020
Heikki Palola, kirkkovaltuuston varapj 2019-2020
Kai Paltamaa, kirkkoneuvoston varapj 2019-2020
Anna-Maria Huuskonen, kirkkovaltuuston pj 2017-2018
