Maiju Rajala Gubbelta (kuvassa oikealla) käy tapaamassa Marja Kapasta (kuvassa vasemmalla) kerran viikossa. Myös Raija Rinteelä viihtyi Marja Kapasen kahvipöydässä. Nyt korona-aikana Gubben ystävä- ja kotipalvelun väki käyttää vierailuillaan kasvomaskia, Maiju Rajala riisui maskin kuvanoton ajaksi.
Veteraaneille apua tarjolla
– Viime vuosina on viimein herätty veteraanien avuntarpeeseen ja nyt apua on tarjolla, Petäjäveden sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja Yrjö Vakkilainen toteaa ja kertoo viime vuonna voimaan tulleen lain takaavan sotaveteraaneille samat edut, joita sotainvalidit ovat saaneet jo aiemmin.
– Valtionkonttori maksaa kotona asuville veteraaneille ruoan sekä siivous- ja pyykinpesuapua ja kunnallisen kotihoidon käynnit. Liikkumisen mahdollistaa ilman omavastuuta oleva taksikortti. Eli nyt rintama- ja palvelutunnuksen omaaville veteraaneille on apua hyvin tarjolla, eikä avun saanti ole rahasta kiinni, Vakkilainen sanoo.
Uutena palveluna veteraaneille ja myös veteraanien leskille on nyt Petäjävedelläkin tarjottu Me-säätiön rahoittamaa, Gubben tuottamaa ystävä- ja kotipalvelua. Toiminta on alkanut pääkaupunkiseudulta ja laajentunut Keski-Suomeen tänä syksynä. Gubbe on espoolainen yritys, mutta keskisuomalaisten veteraanien luona käyvät työntekijät ovat paikallisia. Marja Kapasen luona on käynyt gubbelainen Maiju Rajala syyskuun lopusta lähtien.
– Meillä on ollut oikein rattoisaa, Marja Kapanen toteaa. Maiju Rajala käy Marja Kapasen luona kerran viikossa, käynti kestää pari tuntia.
– Olen siivoillut ja lakaissut pihaa, lämpimällä säällä istuimme keinussa ja jos koronatilanne tässä vähän helpottaisi, meidän olisi tarkoitus lähteä isommille kaupoille kaupunkiin, Rajala kertoo. – Juttelemme paljon ja itsekin oikein odotan käyntejä. Minä en tee mitään sairaanhoitoon liittyvää, Gubbella toiminnan painopiste on ikäihmisen toiminnallisuuden lisäämisessä muun muassa ulkoilemalla sekä yksinäisyyden ehkäisyssä.
Ystävätoiminnalle tarvetta
– Me-säätiön rahoittama Gubben ystävä- ja kotipalvelu on saanut hyvää palautetta Keski-Suomessa, Petäjäveden sotaveteraaninaisten puheenjohtaja Raija Rinteelä kertoo. – Etenkin Jyväskylässä tällaiselle palvelulle on tarvetta, siellä asuu toistasataa veteraanien leskeä.
Palvelu on veteraaneille ja veteraanien leskille ilmainen, koska Me-säätiö vastaa kuluista. Nyt meneillään on kuuden kuukauden kokeilujakso, jonka jälkeen kartoitetaan kokemuksia ja päätetään jatkosta.
90 vuotta kesällä täyttänyt Marja Kapanen sanoo saaneensa apua aina, kun on sitä tarvinnut. Leskeksi hän jäi kaksi ja puoli vuotta sitten.
– Meillä kävi siivooja ja olimme yhdessä kuntoutuksessa jo silloin kun Pauli eli. Poikamme asuu tuossa vieressä ja auttaa aina tarvittaessa, siinä mielessä minun on hyvä olla. Nyt minulla on ollut huimausta, joten en uskalla yksin lähteä mihinkään.
– Mutta en minä ole korona-aikana ollut sen yksinäisempi kuin muulloinkaan. Maalis-, huhti-, touko- ja kesäkuussa en käynyt itse missään, mutta kyllä minulla kävi vieraita.
Päivän keitto on edelleen ohjelmassa
Petäjävedellä asuu kuusi rintama- tai palvelutunnuksen omaavaa sotaveteraania, heistä kolme on miehiä ja kolme naisia. Veteraanien leskiä Petäjävedellä asuu kuusi, heistäkin nuorin on 90-vuotias.
– Meillä on vielä oma yhdistys. Olemme päättäneet, että sitten, kun Petäjäveden Sotaveteraanit ry on aika lopettaa, siirrymme Keuruun yhdistyksen kerhoksi, mikäli Keuruun yhdistys on vielä toiminnassa. Sotaveteraanitoimintaahan jatkaa sitten yhdistysten lopetettua alueellinen perinneyhdistys, Yrjö Vakkilainen kertoo.
Tällä hetkellä Petäjäveden sotaveteraanit ry tarjoaa jäsenilleen keittoa kerran kuukaudessa seurakuntakodilla, kannatusjäsenet saavat keiton pientä korvausta vastaan. – Helena Reina jaksaa edelleen keittää meille keittoa, tilat meille antaa seurakunta ja metsästysseurat lahjoittavat meille hirvenlihaa, Vakkilainen kiittelee. – Juuri muuta säännöllistä toimintaa keiton ja joulukuisen joulupuuron lisäksi meillä ei enää olekaan. Aiemmin kävimme monenlaisilla retkillä, mutta nyt ne ovat jääneet. – TL
