Tarmo Ketola ja Heikki Puhakka loka-marraskuun vaihteen lämpimässä maisemassa.

 

 

”Ei ilmastonmuutosta Esson pöydissä mietitä, mutta sitä kylläkin, että tuleeko lunta ja jäätyykö järvi”

 

Riittääkö Kettulanvuoren uusille latupohjille tulevaisuudessa lunta? Miten selvitään myrskyjen tuomista sähkökatkoista? Miten hoitaa omia metsiä muuttuvissa olosuhteissa? Ilmastonmuutos ei Petäjävedellä ole päivittäisten puheenaiheiden joukossa, mutta sen vaikutukset mietityttävät kyllä.

Tähän juttuun päätyneet haastateltavat, Toni Sutinen, Maija Suutarinen, Tarmo Ketola ja Heikki Puhakka, ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutoksesta puhutaan kotikulmilla yllättävän vähän. Kaikki neljä kuitenkin seuraavat aktiivisesti ilmastonmuutosuutisointia ja somen keskustelua.

– Sosiaalista painetta ei ole puoleen eikä toiseen. Ehkä asiaa pelätään ottaa puheeksi, kun siitä on niin monenlaisia näkemyksiä, miettii Sutinen. Hän työskentelee esikuntatehtävissä Tikkakosken varuskunnassa ja asuu perheineen Kintaudella.

– Olen aina ollut aiheesta kiinnostunut ihan työnkin puolesta, ja ilmastonmuutoksen kanssa elämisestä on muodostunut osa elämäntapaa, kertoo Suutarinen. Hän pitää perheensä kanssa Hakamaan lammastilaa ja työskentelee lisäksi ympäristökonsulttina erilaisten projektien parissa.

– Asiahan on koko ajan läsnä pitkinä kesinä ja leutoina talvina. Ennen lumi tuli jäätyneeseen maahan loka-marraskuussa ja sitä oli pelloilla vielä vappunakin, miettii Puhakka. Hän on eläkkeellä, mutta työskentelee yrittäjänä ja toimii Petäjäveden perussuomalaisten puheenjohtajana ja kunnallisvaltuutettuna sekä useissa muissa luottamustehtävissä.

– Töiden puolesta seuraan asiaa tietysti koko ajan. Väittelin vuonna 2007 ja siitä lähtien olen tutkinut ilmastonmuutosta ja sen pitkäaikaisvaikutuksia. Tällä hetkellä toimin tiedekoordinaattorina Suomen luontopaneelissa, kertoo Ketola. Hän on mukana vihreiden metsäpolitiikassa ja Petäjävedellä hän istuu hyvinvointilautakunnassa.

 

Onko ilmastonmuutos petäjävetisten asia?

 

Ilmastonmuutos, eli ilmaston maailmanlaajuinen lämpeneminen ja siitä johtuvat muutokset, on globaali kehityskulku, joka on saanut kriisin piirteitä eri puolilla maailmaa, esimerkiksi veden pinnan nousun, tuhoisien myrskyjen tai maastopalojen muodossa. Toisaalla, kuten Suomessa, ilmastonmuutos näkyy vähemmän dramaattisesti esimerkiksi säiden hitaana muutoksena tai sademäärien lisääntymisenä.

Ilmastonmuutoksen syyt ja seuraukset ovat monimutkainen vyyhti, jonka ymmärtäminen ei ole helppoa, etenkin kun asiasta on tarjolla niin monenlaista vaihtoehtoista tietoa lähtien siitä, missä määrin muutokset johtuvat ihmisen toiminnasta.

Globaalin mittakaavan ymmärtäminen voi olla tärkeä avain omalle ajattelulle: – Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät eri alueilla eri tavoin. Niitä on vaikea hahmottaa, mutta tärkeää olisi ymmärtää, että siinä vaiheessa kun me katsellaan täällä kuusien ja mäntyjen sijasta palmuja, toinen puoli maapalloa on jo asuinkelvoton, konkretisoi Suutarinen.

Eli suomalaisesta näkökulmasta mukavalta tuntuva lämpenevien kesien ilmiö tarkoittaa esimerkiksi Etelä-Euroopassa tukahduttavaa, jopa tuhoavaa hellettä. Suomessa ilmastonmuutokset vaikutukset merkitsevät eri ihmisille erilaisia asioita. – Maatiloilla veden riittävyys voi muodostua isoksi ongelmaksi, ja vieraslajien sekä uusien tuhohyönteisten kanssa pitää oppia elämään, miettivät Ketola ja Puhakka. – Haja-asutusalueilla asuvat taas joutuvat kärsimään puolen vuoden rospuutosta, toteaa Suutarinen.

Haastateltavat ovat samoilla linjoilla siinä, että ilmastonmuutos on kaikkien asia. – Kyllä tämä maapallo on meidän yhteinen. On hyvä sanoa, että Kiinan ja Intian pitäisi tehdä muutoksia, mutta meidän homma taas on vaikuttaa kauppapolitiikkaan näiden maiden kanssa, Puhakka sanoo.

– Olen luopunut sellaisten asioiden kuluttamisesta, joita tuotetaan kaukana. Yritystoiminnassamme ajatuksena on se, että kun kulutetaan lähellä tuotettua, sillä autetaan pitämään muuta maapalloa elinkelpoisena. Kuluttajavalinnoista syntyy globaali vaikutus, sanoo Suutarinen.

Ketola ottaa kuluttajanvastuuseen kriittisen näkökulman. – Täytyy muistaa, että se on British Petroleumin kehittämä ajatus: että kun kuluttaja ostaa bensiiniä, niin se on kuluttajan vika, vaikka öljy-yhtiöt olivat itse aktiivisesti luomassa öljystä riippuvaista yhteiskuntaa.

Yksilöiden tekemiin muutoksiin tarvitaan iso massa, että alkaa oikeasti tapahtua. Siksi viisas ympäristöpolitiikka on monesti tehokkaampaa.

Toisaalta, Sutisen sanoin: – Se on ihan matematiikkaa, että jokaisen omalla kuluttamisella on vaikutus. Massavaikutusta ei synny, ellei jokainen keskity omaan tonttiinsa.

 

Millainen on kestävä elämäntapa?

 

Kaikki haastateltavat kokevat tehneensä omassa arjessaan ilmastotekoja, enemmän tai vähemmän. Juttuprojektin yhteydessä tehdyt hiilijalanjälkilaskurit osoittavat, että haastateltavien hiilijalanjälki onkin alle suomalaisten keskiarvon.– Olin yllättynyt tuloksesta. En pidä elämääni kovinkaan ekologisena, kuljen työmatkatkin tavallisella autolla. Joidenkin täytyy kuluttaa Suomessa todella paljon, kun keskiarvo on niin korkealla, miettii Sutinen.

– Olen muuttanut elämässäni kaiken, minkä olen voinut. Vanhaa taloamme en voi uudeksi muuttaa ja dieselillä on pakko ajaa niin kauan kuin kaasuautotekniikka ei kehity sellaiseksi, että sillä vetää eläintenkuljetuskärryä. Mutta muut laskureiden ehdottamat säästötoimenpiteet on tehty, Suutarinen laskeskelee.

Puhakka kertoo, ettei osta esimerkiksi uusia vaatteita, vaan kuluttaa loppuun sen mitä on hankkinut. – Minua vaivaa se, että ilmastoteoilla on ruvettu tekemään bisnestä. Ei se ole ilmastoteko, että vaihdan dieselautoni hybridiin, niin kuin markkinamies haluaa, vaan se, että ajan sen loppuun.

Ketolan perheeseen ilmastoteot ovat tulleet jokseenkin automaattisesti. – Maitotuotteista on luovuttu maitoproteiiniallergian takia ja lihana syömme lähinnä riistaa, koska harrastan metsästämistä. Talon rakennusvaiheessa mietittiin energiansäästöä, hankittiin poistoilmalämpöpumppu ja myöhemmin aurinkopaneelit, mutta siinähän on kyse ihan taloudellisuudestakin. Meilläkin menee hiilidioksidipäästöt reilusti alle tavoitetason, mutta siihen ei liity mitään väkisin vääntämistä.

Haastateltavat tuovat esiin, että ilmastotekojen ei pitäisikään olla pelkkää luopumista, vaan parempia valintoja. – Suhtaudun asiaan leppoisan pessimistisesti. Ilmastonmuutosta pitää hillitä, mutta sitä ei voi enää pysäyttää. Ei kenenkään tarvitse luopua kaikesta, eikä ahdistua siitä, ettei voi muuttaa koko maailmaa. Tehdään yhdessä oma osuutemme ja siten maailma muuttuu vähän kerrallaan. Tämä viesti pitäisi viedä etenkin nuorille, Sutinen miettii.

– Ilmastonmuutos on asia, joka tulee väistämättä ja muuttaa elämää, tykkää siitä tai ei. Siksi minä en näitä päivittäin pähki, pitää jättää aikaa elämiselle. Jos on jatkuvasti änkyrällään ilmastonmuutostoimia vastaan, tai toisaalta elämä ei ole mitään muuta kuin hiilidioksidin miettimistä, niin ei se ole ihmisarvoista elämää, Ketola sanoo.

Ilmastoteot on myös rahakysymys. – Jos liha maksaa vähemmän kuin kasvikset, aika herkästi sitä ostaa lihaa. Parempiin valintoihin tarvitaan yhteiskunnan apua, sekä tukea että kontrollia, Sutinen muistuttaa.

– Monet ovat huolissaan siitä, että ei voi tehdä mitään, koska lompakko on ohut, mutta todennäköisesti silloin ei tarvitsekaan tehdä paljon. Suurin ongelma on kerskakulutus, Ketola sanoo.

 

Ilmastonmuutos mukaan kunnallispolitiikkaan

 

Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin pitää varautua kunnallispolitiikassakin. – Elämän perusasiat eivät Petäjävedellä muutu, mutta ympärillä oleva systeemi kyllä: abit valmistuvat joka kevät, mutta mennäänkö abiajelulle diesel- vai sähköauton kyydissä, ja pyöriikö tuulimyllyt taustalla, se muuttuu, Ketola ennustaa.

Esimerkiksi lisääntyvät metsätuhot, veden puutteeseen varautuminen, hulevesiasiat, kaavoitusmääräykset, tiiviimpi yhteiskuntarakenne ja tieverkoston ylläpito ovat politiikan piirissä olevia asioita.

Voiko kunta ohjata asukkaitaan kestävään elämäntapaan? – Totta kai voi, on kunta hölmömpiäkin asioita ohjannut. Esimerkiksi paljon parjattu valokuitu on mahdollistanut etätöitä ja se näyttäytyy nyt ekotekona, vaikka valitettavasti kävikin kuntalaisten kukkarolle, sanoo Ketola. – Kunta ylläpitää kouluja ja päiväkoteja, joissa lapsille voidaan opettaa näitä asioita, toteaa Puhakka.

 

Petäjäveden terveiset uuden ilmastolain laatijoille

 

Suomen ilmastolakia uudistetaan parhaillaan siten, että tavoite Suomen hiilineutraaliudesta vuoteen 2035 mennessä toteutuu. Haastateltavat lähettävät terveisiä ilmastolain laatijoille:

– Ilmastoteot eivät saisi olla vain varakkaiden etuoikeus, vaan niiden pitää olla mahdollisia kaikille.

– Näitä asioita ei saada eteenpäin, ennen kuin ihmiset oppivat lähdekritiikkiä ja tiedon oikeellisuutta. Ilman riittävää yleissivistystä emme voi muuttaa maailmaa.

– Kuunnelkaa tutkijoita, älkää lobbareita.

Omat terveisensä ilmastolain uudistajille voi käydä jättämässä verkkokuulemisessa, joka löytyy täältä. – MY

 

Toinen haastattelu tehtiin osittain etänä: ruudun välityksellä keskustelemassa Toni Sutinen, Matleena Ylikoski ja Maija Suutarinen.