Keski-Suomen elokuvatyöntekijä Teemu Kauppi (oikealla) esitteli liikuteltavaa projektoria ja muuta laitteistoa auditorio Miilussa ennen Aalto-elokuvan näytöstä. Kuntavierailu taltioitiin ja Petäjäveden elokuvakäytännöistä otetaan oppia muualla Suomessa. Esimerkiksi Lapissa kiertävä elokuvateatteri olisi tarpeen.
Petäjäveden elokuvayhteistyöstä otetaan opiksi muuallakin
– Jos Kino Metso ei toisi elokuvia Petäjävedellä, täältä pitäisi käydä elokuvissa Jyväskylässä, mikä taas ei ole kaikille mahdollista. Viime vuonna voimaan tulleessa kulttuuritoimintalaissa korostetaan, että kulttuuripalvelut tulisi olla yhdenvertaisesti saavutettavissa, Kulttuuria yhteistuumin -hankkeen projektikoordinaattori Teemu Hokkanen sanoo.
Keskiviikkoiseen kuntavierailulle Petäjävedelle saatiin kahdeksan hengen porukka ympäri Suomen aina Turusta Kittilään tutustumaan Petäjäveden kunnan ja Keski-Suomen Elokuvakeskuksen esimerkilliseen ja pitkäkestoiseen yhteistyöhön.
– Hankkeessa pyritään keräämään kulttuuripalvelujen hyvät käytännöt ja viemään niitä muuallekin, ja tämä oli nyt ensimmäinen kuntavierailu, Hokkanen kertoo. Koronatilanteen vuoksi vierailuja ei päästä tekemään suunnitellun mukaan, mutta Petäjävesi onneksi kuitenkin toteutui.
Keskiviikon tutustumispäivän ja elokuvanäytöksen jälkeen torstaina hankeväki vielä haastatteli kunnan kulttuurituottaja Olli Koposta ja veti yhteen parhaat käytänteet opiksi muillekin. Erityisesti Lappiin kaivattaisiin Kino Metson kaltaista kiertävää elokuvateatteritoimintaa.
– Olemme tosi vaikuttuneita Koposen ja Keski-Suomen Elokuvakeskuksen toiminnanjohtaja Kaisu Tapanisen kuuden vuoden yhteistyöstä, joka on perustunut vastavuoroisuuteen. Myös yleisöä kuunnellaan ja järjestetään esimerkiksi lisänäytöksiä toiveiden mukaan, Hokkanen kehuu. Se on juuri sitä lainkin vaatimaa osallisuutta kulttuuripalveluissa.
Myös koulun vanhempainyhdistyksen pitämä elokuvakioski on esimerkki yhteisöllisyydestä, jossa hinnat ovat edulliset ja kaikkien tavoitettavissa, ja jossa tuotto käytetään pääasiassa koululuokkien uimahallimatkoihin. – Lain mukaan kulttuuripalveluilla pitääkin pyrkiä lisäämään yhteisöllisyyttä ja me-henkeä.
Hokkaseen teki vaikutuksen myös se, että Petäjävedellä on hyvinvointilautakunta, jossa on niputettu yhteen sote- ja sivistyspuolta. – Vaikka kuntataloudessa puhaltavat kylmät tuulet, niin toivon, ettei jo valmiiksi pienistä kulttuurin määrärahoista lähdettäisi leikkaamaan. Kulttuurin on katsottu lisäävän hyvinvointia, ja on hienoa, miten täällä on ymmärretty, kuinka taide ja kulttuuri lisäävät ihmisten hyvinvointia. Tässä ollaan koko kulttuuripalveluiden ja taiteen ytimessä, Hokkanen sanoo.
– Vuosien aikana minulle on syntynyt kuntalaisten kulttuuritarpeista näkemys, joka pohjaa saatuun palautteeseen, toiveisiin ja yhteistyöhön muiden toimialojen ja sidosryhmien kanssa. Uskon, että jos tarjontaa on mahdollisimman laajasti eri ikäryhmille, ja että palvelut tulevat ihmisten luokse, niin sillä on vaikutusta asukkaiden hyvinvointiin, Koponen sanoo.
Projektikoordinaattori Teemu Hokkaseen teki vaikutuksen esimerkillinen yhteistyö Elokuvakeskuksen ja kunnan kulttuurituottaja Olli Koposen välillä.
Pienellä rahalla paljon näkyvää
Koposen mukaan hankeväki oli kiinnostunut niin käytännön asioista kuin kunnan panostuksesta. – Vieraat olivat tyytyväisiä näkemäänsä, ja näkivät tilat, tekniikan ja vielä elokuvan. On huikeaa, että valtakunnallisen hankkeen tasolla on toimintamme nähty hyväksi käytänteeksi, Koponen sanoo.
– Paljon keskusteltiin myös siitä, kuinka tässä elokuvayhteistyössämme ei juurikaan raha vaihda omistajaa. Myös tilojen tarjoaminen koettiin hienona eleenä kunnan puolesta, koska isoissa kaupungeissa se ei välttämättä onnistuisi niin hyvin.
Elokuvatoiminta on ollut pitkäaikaisin ja säännöllinen kulttuuritarjonnan muoto Petäjävedellä. Lisäksi täällä on Kulttuurikattaus, Toinilan taidetoimintaa, vanhan kirkon kesäkonserttisarja ja Kulttuuriaitta-toimintaa, jota kautta saadaan työpajoja kouluille ja päiväkoteihin.
Kuntavierailijoilla oli kiinnostusta myös siihen, kuinka kulttuuripalveluita ylipäätään toteutetaan pienellä paikkakunnalla. – Petäjävedellä saadaan tosi pienellä rahalla paljon näkyvää aikaiseksi. Koen, että näillä resursseilla toteutuu uusi kulttuuritoimintalain vaatimukset hyvin, vaikka aina on toki kehittämisen varaa, Koponen sanoo. – Kulttuuri on myös yksi näkyvä vetovoimatekijä.
Keskustelua käytiin myös siitä, onko pienissä kunnissa palveluiden tuottaminen ketterämpää. Koponen näkee, että on, mutta pitää olla myös valmis tekemään paljon – ja kaikkea.
Koponen aloitti kulttuurituottajan työt 2012. Kulttuuri on yksi kunnan peruspalveluista ja Koponen kokee, että hänen työnsä kulttuurituottajana on mahdollistamista ja asiakaspalvelua; toiveita pitää osata kuunnella ja hän toivoisi, että niitä sekä palautetta esitettäisiin enemmänkin.
– Budjetin sisäisiä suhteita olen muuttanut niin, että enemmän saadaan esiintyjien ja ohjaajien palkkioihin, jotta sisältö voidaan maksimoida määrän suhteen ja laadusta tinkimättä.
– Ja onhan sekin ollut kunnalta kulttuurimyönteinen teko, että kulttuurituottajan virka on perustettu, Koponen sanoo.
Hän pitää kirjastotyötä kulttuurityön ohessa sopivana, koska siinä pääsee kohtamaan ihmisiä ja kuuntelemaan toiveita, mikä on tärkeä juttu.
Keski-Suomen Elokuvakeskuksen elokuvatyöntekijä Teemu Kauppi tuo projektorin kerran kuussa Petäjävedelle. Laite on samanlainen kuin Finnkinon pikkusalissa, mutta siirreltävä. Kannettavalla laitteistolla voi esittää elokuvia periaatteessa missä vain, vaikka liikuntasalissa tai ulkona, ja Elokuvakeskuksella on myös seitsemänmetrinen kangas. – Tarvitaan tarpeeksi iso tila, etäisyyttä ja korkeutta, Kauppi kuvailee.
– Miilu on katsojille miellyttävä, ja tummasävyisen salin saa kokonaan pimeäksi. Auditorioitahan ei nykyään juurikaan rakenneta, eli on hienoa, että täällä Petäjävedellä on sellainen. – SK
Lokakuun elokuvat vetivät hyvin väkeä. Lauluja rakkaudesta -näytökseen saatiin tekijävieraaksi laulaja-näyttelijä Ritva Oksanen. Marraskuussa Kino Metso tuo auditorio Miiluun Ensilumen, Karpon, Toven ja uuden Risto Räppääjän.
