Kurkistus Kintauden kaksoisvahtituvan elämään
Kintaudelle aivan nykyisen koulun ja päiväkodin viereen on jäänyt harvinainen vanhojen rautatieaseman rakennusten rivistö. Vanhaa kaksoisvahtitupaa asuttavat Raija Harju-Kivinen ja Juha Kivinen sekä lapset Veeti, Venla ja Jere. Perhe on muuttanut 1896 rakennettuun ja Bruno Granholmin suunnittelemaan rautatieläisten taloon kaksikymmentä vuotta sitten. Vanhat rautatieläisten rakennukset ovat jääneet syrjään radan siirtyessä nykyiselle paikalleen vuonna 1926.
Kintaudelle on jäänyt vanha asema sekä tämä kaksoisvahtitupa isoimmista aseman seudun rakennuksista. Aseman ja kaksoisvahtituvan väliin on jäänyt sauna- ja leivintuparakennus, jossa on ollut peseytymistilat ja leivintupa rautatieläisille. Leivän leipomista varten rakennettu iso leivinuuni on purettu rakennuksesta, ja se olisi haaveena vielä rakennuttaa uudelleen. Lisäksi rakennuksessa on ollut takkahuone tai pukeutumistila saunojille. Pihaan tultaessa tämä punainen hirsirakennus kiinnittääkin ensimmäisenä tulijansa huomion.
Harju-Kivisten yli satavuotias talo on ollut monenlaisessa käytössä. Siinä ovat vuosisadan vaihteessa asuneet Kintauden asemapäälliköt ja rautatieläisiä perheineen. Rakennusten jäätyä pois rautatieläisten käytöstä, talossa on asunut Kintauden koulun opettaja Irja Rautkorpi. Tämän jälkeen se on ollut pitkään Senaatti-kiinteistöjen omistuksessa ja jäänyt kunnalle vuokra-asunnoksi ennen kuin Harju-Kiviset ostivat talon kodikseen.
Talo oli ollut pitkään vailla remontteja, mikä on toki pelastanut talon modernoimiselta, mutta aluksi taloon ei tullut ollenkaan sisälle vettä ja kaikki sähkötkin olivat uusimisen tarpeessa. Talo siis vaati isomman remontin ennen kuin Kivisen perhe pääsi asettumaan kodiksi.
Harju-Kivinen kertoo miehensä tehneen remontit pitkälti itse ja hyvistä remontointitaidoista onkin ollut apua. Taloa on remontoitu vanhaa kunnioittaen pienimmätkin yksityiskohdat huomioiden – aina ikkunalautoja myöten. Kaksoisvahtitupa ulkorakennuksineen on Museoviraston suojelema, kulttuurihistoriallisesti arvokas kohde, joka määrittää, ettei rakennuksia saa purkaa tai ulkoasua muuttaa ilman Museoviranomaisten kuulemista.
Yläkerran ikkunoita uusiessa Juha Kivinen lähetti useita ehdotuksia Museovirastolle ikkunoiden mallista, ja yhden niistä Museovirasto hyväksyi. Malli istuukin hyvin taloon, eikä ulkoapäin erota, mitkä ikkunoista on uusittu. Alakerran ikkunat eivät ole täysin alkuperäiset, mutta ikää näilläkin ikkunoilla on ja hyvin menisivätkin alkuperäisistä kun istuvat taloon niin hyvin.
Perhe tekee paljon öytöjä kierrätettyinä ja talossa on uniikkeja löytöjä, jotka ovat saatu istumaan kodin henkeen upeasti. Olohuoneen ja ruokailutilan kokopuiset pariovet ovat löytö muualta, eikä niistäkään arvaisi, etteivät ne ole alkuperäiset talon ovet. Ja vessaan on rakennettu vanhasta lipastosta allaskaappi ja talo viimeistelty vanhaa ovikelloa myöten ajan henkeen.
Yläkerta on kokenut suurimman muodonmuutoksen. Tila on ollut kylmää ullakkotilaa ja yläkertaan on rakennettu kokonaan uudet rappuset sekä lasten huoneet ja makuuhuone. Myös vessa on rakenteilla vielä yläkertaan.
Sisätilat ovatkin jo hyvin valmiita pieniä listojen laittoja lukuun ottamatta. Harju-Kivinen kertoo, että vanhaa taloa asuttaessa pieniä kunnostuksia saa tehdä koko ajan. Kunnostus on siirtynyt kuitenkin pitkälti jo sisältä ulos.
Ulkorakennukset vaativat myös huoltoa ja kriittisimpiä, kuten kattoja, onkin jo uusittu. Piha onkin upea kokonaisuus ulkorakennuksineen. Juha Kivinen on tehnyt puutarhaan pienen kasvihuoneen päärakennusta mukaillen pienine vanhoine ikkunoineen.
Suurimmat remontit alkavat olla takanapäin. Perhe haaveilee vielä ulkosaunasta ja leivinuunista sauna-leivintupaan sekä kesäkeittiöstä ulos. Myös alakertaan on tarkoitus remontoida työ- ja vierashuone. – ME
