Tikan tila on yksi Kuivasmäen vanhimpia tiloja, sen historia ulottuu 1500-luvun loppuun. Nykyinen päärakennus on 1930-luvun alusta.
Maalaiselämä houkutti Petäjävedelle
– Täällä on ihan mahtavaa asua, kun saa olla omassa rauhassaan, ei tarvitse pelätä liikennettä, eikä tarvitse miettiä, mitä naapurit ajattelevat, Elina Järvinen ja Mikko Paajanen toteavat.
Järvinen ja Paajanen muuttivat kesän alussa tyttäriensä, yhdeksänvuotiaan Emilja Paajasen ja kymmenvuotiaan Ilona Paajasen, kanssa Tiituspohjasta Kuivasmäkeen, vanhaan hirsitaloon.
– Olimme etsineet jo pitkään paikkaa, joka ei olisi ruutukaava-alueella. Tänne päädyimme, kun kaverini Eero Tikka kertoi, että heidän kotitilaltaan entiset vuokralaiset ovat lähdössä ja talo on tulossa vuokralle, Mikko Paajanen kertoo.
Yksi syy perheen muuttohaluihin olivat rekikoirat, 13 siperianhuskya.
– Koiria piti aina lähteä treenaamaan johonkin kauemmas, matkoihin meni aikaa. Tässä saa pihassa valjastaa koirat ja lähteä hiekkatietä ajamaan, Paajanen toteaa.
– Muutenkin maalaiselämä kiinnostaa meitä enemmän kuin ruutukaava-alueella asuminen. Jossain vaiheessa varmaan otamme tähän ainakin kanoja, ehkä jotain muitakin eläimiä, ja laitamme perunamaata ja jotain muuta pientä viljelystä. Mitään isoja viljelyksiä ei ole tarkoitus laittaa, eikä lehmiä ottaa, mutta jotakin varmasti rupeamme puuhaamaan, kun olemme ensin asettuneet. Viinimarjapensaita tässä onkin, ja viinimarjoista olemmekin jo mehua tehneet.
Työmatka ei haittaa
Paajanen ja Järvinen vuokrasivat Tikan tilan keväällä.
– Toukokuussa tulimme rakentamaan tänne koiratarhat, ja samaan aikaan remontoimme omaa taloamme Tiituspohjassa sellaisen kuntoon, että sen voi vuokrata. Oli kyllä hektinen kevät, Paajanen toteaa.
– Tänne muutimme heti, kun tyttöjen koulu loppui.
Elokuussa Emilja meni kolmannelle luokalle ja Ilona neljännelle luokalle Petäjävedelle. Koulutaksi hakee tytöt kotoa.
– Se on ihan kiva, ei tarvitse pimeässä kävellä kauemmaksi. Tiellä olemme nähneet karhunjäljenkin, eli naapureita on, kuten luonnon keskellä yleensäkin. Koulun alku vähän jännitti tyttöjä, kun kaverit jäivät Tiituspohjaan, mutta hyvin kaikki on mennyt ja tytöt ovat saaneet jo uusi kavereita, Elina Järvinen kertoo ja Emilja ja Ilona vahvistavat; Kuivasmäellä on kivaa, ja kavereitakin on löytynyt.
Mikko Paajanen käy nyt rakennuksilla töissä Jyväskylässä, Elina Järvisen työpaikka on Hirvaskankaalla.
– Ainakaan vielä työmatka ei ole haitannut, voi olla, että talvella se on vähän eri juttu, Järvinen toteaa ja kertoo opiskelevansa keittiöpäällikön työnsä ohessa koirahierojaksi.
– Meillä on itsellä tarvetta koirahierojalle ja tähän asti olemme ostaneet palvelun. Minulle se on ihan uusi ala, se kiinnostaa ja tuo vähän vaihtelua työelämään, Järvinen toteaa.
Pikku hiljaa yritystoimintaa
Kuivasmäelle Järvinen ja Paajanen ovat suunnitelleet myös jonkinlaista yritystoimintaa. Pariskunnalla on rekikoiriin liittyen oma yritys, koiravaljakkoajelua on tarjottu turisteille pohjoisessa.
– Olemme olleet useamman joulukuun pohjoisessa koko perhe, ja Mikko on ollut jonkun joulukuun siellä yksinään koirien kanssa. Viime talven Mikko oli kokonaan pohjoisessa koirien kanssa, Elina Järvinen kertoo.
– Kun yritys on jo olemassa, on mahdollista kasvattaa toimintaa kesäksikin. Olemme molemmat eräoppaita ja kokkeja, minä olen lisäksi koulutukseltani myös eläintenhoitaja. Omasta osaamisesta olisi mahdollista jalostaa jotain toimintaa tänne; paikka antaa monia mahdollisuuksia, Järvinen sanoo. – Tarkoitus on edetä pikkuhiljaa ja asteittain. Suunnitelmissa on, että jossain vaiheessa toinen meistä voisi jäädä palkkatyöstä kokonaan yrittäjäksi. Talvisin on edelleen tarkoitus käydä koirien kanssa pohjoisessa, tosin ensi talvesta ei vielä tiedä, kuinka turisteja liikkuu. Mutta kesäisin täälläkin voisi tehdä monenlaista, kun saisi houkuteltua turisteja tänne. Sinänsä kyllä Järvi-Suomessa on potentiaalia kesämatkailuun.
Luonnossa liikkumisesta perhe pitää itsekin. – Laavuilla olemme käyneet siitä lähtien, kun tyttöjen jalat ovat kantaneet. Olemme retkeilleet kaikille Tiituspohjan lähistön laavuille ja käyneet lähialueen kansallispuistoissa. Täälläkin olemme jo ehtineet luontopoluille. Ja lakkoja kävimme poimimassa lähisuolta, Mikko Paajanen kertoo.
– Olemme viihtyneet täällä loistavasti ja tykästyneet paikkaan. Kyllä me tänne tulimme jäädäksemme, mukavaa täällä mäellä on olla. – TL
Emilja Paajanen, Ilona Paajanen, Elina Järvinen ja Mikko Paajanen viihtyvät Kuivasmäellä. Yksi syy, miksi perhe halusi muuttaa maalle, olivat rekikoirat. Pihapiirissä asustaa yhteensä 13 siperianhuskya. Pihapiirissä on muun muassa trampoliini – ja vanha aitta, joka lisää tilan mahdollisuuksia matkailutoimintaakin ajatellen.