Kintauden kevyenliikenteen väylää on ollut vuosien ajan ajamassa lukuisat ihmiset. Haastateltavat Räihäntien turvattomuuden ytimessä, kapealla rautatiesillalla. Vasemmalta Heikki Tyrväinen, Jari Koskenranta, Juho Niskanen, Antti Koskinen, Salme Isokangas, Pia Tamminen, Enni Toivola ja Kaija Laitinen. Tiina Rintamäki puuttuu kuvasta.
Kintauden kevyenliikenteenväylän eteen on tehty hartiavoimin töitä
Vuonna 1998 tehtiin vanhaan Kintauden kouluun kuntoarvio. Vanha koulurakennus todettiin liian pieneksi, huonokuntoiseksi ja kylmäksi. Päätös rakentaa uusi koulu Räihäntien (Uuraistentie) varteen kypsyi nopeasti, ja uuden koulun peruskivi muurattiin vuonna 2000.
Jo silloin alkoi keskustelu siitä, miten oppilasliikenne pystyttäisiin ohjaamaan turvallisesti koululle.
Vastaus oli luonnollisesti pyörätie, joka kulkisi Räihäntien vartta riittävän kauas, mahdollisesti aina Korjaamontielle asti (yhteensä 2,1 kilometriä).
Asiasta jätettiin vuosina 2007-2008 kaksikin valtuustoaloitetta, Enni Harjun (nyk. Toivola) ja Sanna Talasjärven sekä 19 muun valtuutetun allekirjoittamana.
2000-luvun puolivälissä pieni delegaatio, johon kuului tekninen johtaja Antti Koskinen, teknisen lautakunnan puheenjohtaja Alpo Kukkonen sekä kyläläisaktiivi Nina Hirsiaho, lähti puhumaan asiasta silloiseen Tiehallintoon.
– Tiehallinto kuitenkin painotti, että asian edistäminen on kunnan vastuulla, muistelee Nina Hirsiaho.
– Myöhemmin minulle esiteltiinkin kunnassa piirros suunnitellusta kevarista, ja silloin se vielä ylsi valtatienristeyksestä Korjaamontielle asti.
Hirsiaho on kampanjoinut kevyenliikenteenväylän eli ”kevarin” puolesta sekä kyläläisenä, pienten koululaisten vanhempana kuin kunnanvaltuutettunakin.
Vaarallinen koulutie
Vuodet kuluivat, eikä asia vaikuttanut etenevän mihinkään.
Kintauden lasten koulutie on monella tapaa vaarallinen: katuvalaistusta on vain osalla matkaa, tie on kapea ja liikennettä paljon. Talvella lumipenkat kaventavat tietä ennestään ja rautatien ylittävällä sillalla lapset joutuvat kulkemaan välillä lumipenkan päällä, mikä aiheuttaa ison riskin pudota sillalta rautatielle. Äänekosken biotuotetehtaan myötä raskas liikenne on lisääntynyt tiellä merkittävästi.
– Monia läheltä piti -tilanteita on ollut, mutta onneksi mitään vakavaa ei ole sattunut, sanoo vanhempainyhdistyksessä aiemmin puheenjohtajana toiminut Tiina Rintamäki.
Pian koulun valmistumisen jälkeen, kansalaisadressin siivittämänä, pikkukoululaiset 2.-luokkalaisiin asti otettiin koulukuljetusten piiriin koulutien vaarallisuuteen perustuen.
Koulunjohtaja Heikki Tyrväinen laski vuonna 2014, että Kintauden koulun 109 oppilaasta 76 oli koulukyydityksen varassa osin juuri liikenneturvallisuustilanteen vuoksi. Luku piti sisällään myös Niemelän alueen lapset, jotka joutuisivat muuten kulkemaan valtatien vartta tai tietä, jossa on vartioimaton tasoristeys.
Iso viranomainen liikkuu hitaasti
Kunnassa kevyenliikenteenväylän etenemistä vaikeutti viranhaltijoiden vaihdosten ja tiukan taloustilanteen lisäksi hidas yhteistyö ELY-keskuksen kanssa. Räihäntie on ELY-keskuksen hallinnassa, eli kunta ei pysty operoimaan alueella yksin.
– Kun syksyisin tehtiin kunnan budjettia, niin aina ajateltiin, että kyllä me budjetoidaan kevyenliikenteenväylään, kunhan valtio tekee päätöksen omasta rahoituksestaan, muistelee eläköitynyt tekninen johtaja Antti Koskinen.
Samanlainen muistikuva on valtuutettu Enni Toivolalla.
– Hanketta jouduttiin joskus siirtämään budjetissa, kun ELY:n suunnitelmat eivät olleet valmiina.
Kintaudella asuvalla Juho Niskasella on erilainen näkemys:
– Tulee ikävä ajatus, että kun kuntavaalit ovat tulossa, niin silloin asia nousee pinnalle. Ja kun vaalit on käyty, se unohtuu.
Vuonna 2014 tunnelma pyörätieasiassa tiivistyi. Kunnalle jätettiin jopa kolme aloitetta liittyen Räihäntien sillan liikennejärjestelyihin, Räihäntien nopeusrajoitukseen, suojateihin ja nopeusnäyttöihin. Samat aloitteet menivät ELY-keskukselle.
Marraskuussa Kintauden kyläyhdistys järjesti koululla Liikenneturvallisuusillan, johon saatiin paikalle kyläläisten ja kunnanviranomaisten lisäksi Pasi Pirtala ELY-keskuksesta.
Annaleena Airan muistion mukaan tilaisuudessa todettiin, että ELY-keskuksella on todella niukat ajat rahoituksessa.
Lisäksi rahoitukseen vaikuttaa eduskunnan linjaus siitä, että maan päätiestö on pidettävä kunnossa, tarvittaessa pienempien teiden kustannuksella. Vuonna 2014 Ely-keskus oli rahoittanut valaistuksen Liisalantien risteykseen.
Tästä lausunnosta huolimatta Ely-keskus oli varannut budjettiinsa määrärahat Keuruuntien ja koulun väliselle kevyenliikenteenväylälle (1,2 kilometriä) ja tilaisuudessa väännettiin kättä siitä, kenen toiminnasta johtui, ettei rakentamaan kuitenkaan päästy.
”Ely-keskuksella oli hankkeelle rahoitus (50% osuus) vuodelle 2014. Koska kunnanvaltuusto ei hyväksynyt hanketta kunnan budjettiin, kunnassa rahoitus lykkääntyi eikä Ely-keskus voinut Pirtalan näkemyksen mukaan siirtää rahoitusta seuraaville vuosille. Kunnan käsitys oli se, että Pirtalan edeltäjä olisi luvannut siirron onnistuvan. Näillä näkymin tämä kevyenliikenteen väylä ei ole toteutumassa vuonna 2015 ainakaan siten, että Ely-keskus osallistuisi rahoitukseen”, kirjoitetaan muistiossa.
Nyt, vuonna 2020, Antti Koskinen muistelee, että kunnassa tätä ei hyväksytty, vaan asiassa saatiin neuvotteluratkaisu, ja lopulta pyörätie rakennettiin vuonna 2015 siten, että kunta maksoi kustannuksista 70 prosenttia ja Ely-keskus loput.
Pyörätie on hyvä, mutta se tehtiin väärään suuntaan
Pyörätie Keuruuntieltä koululle otettiin heti ahkeraan käyttöön. Pyörätielle on ilmaantunut jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden lisäksi skuuttailijoita ja rullalautailijoita, ja tietä käyttävät tietysti muutkin kuin lapset.
Kyläläisille oli kuitenkin pettymys, että pyörätie toteutettiin Keuruuntien suuntaan. Vaarallisempi pätkä, koululta Uuraisille päin, jäi toteutumatta.
– Miksi pyörätie tehtiin väärään suuntaan, ihmettelee Juho Niskanen.
– Uskon, että Ely-keskuksen oli jo pakko tehdä jotain, ja he valitsivat sen helpomman pätkän, miettii Antti Koskinen.
Kesällä 2016 Ely-keskus vastasi vihdoin vuotta-paria aiemmin jätettyihin aloitteisiin, ja totesi, että koska Kintaus ei ole taajama, hidasteita ei voida rakentaa, eikä 40:n nopeusrajoitusta jatkaa pidemmälle. Myöskään sillan muuttamista yksisuuntaiseksi Ely-keskus ei nähnyt mahdolliseksi.
Nopeusnäyttö sentään saatiin, sen lahjoitti Petäjäveden Lions ry.
– Taulusta on ollut ainakin se hyöty, että sen avulla voi seurata, kuinka paljon ylinopeutta Räihäntiellä ajetaan. 40:n nopeusrajoitusta ei noudateta juuri ollenkaan, eivät edes ammattiautoilijat, päivittelee Kaija Laitinen, joka lenkkeilee Räihäntiellä lähes päivittäin.
Joulukuussa 2016 Kintauden kyläyhdistys järjesti soihtukulkueen, joka keräsi ihmisiä eri puolilta Kintautta. Liikenneturvallisuusasioita puitiin sekä kyläilloissa että Petäjävesi-lehden palstoilla.
– On soiteltu Ely:yn ja pidetty asiaa kaikin mahdollisin tavoin esillä, kiteyttää Kaija Laitinen, joka on toiminut pitkään Kyläyhdistyksen johdossa.
Vaikuttaminen tuottaa tulosta
Elokuussa 2020 Petäjävesi-lehti uutisoi: ”Kesälomien aikaan kilahti iloinen uutinen sähköpostitse kunnan tekniseen toimeen: vuosikausia odotettua Kintauden kevyenliikenteen väylää varten Keski-Suomen Ely-keskus on myöntänyt Petäjäveden kunnalle noin 544.000 euron avustuksen. Tiehankkeen kokonaiskustannusarvio on 777.000 euroa, josta avustuksen jälkeen kunta maksaa loput noin 233.000 euroa.”
Iloista on sekin, että rahoitusprosentit ovat kääntyneet päälaelleen: Ely-keskus rahoittaa hankkeesta 70 prosenttia ja kunta 30 prosenttia. Kyläläisten huolena on se, että hanke saataisiin ajoissa ja asianmukaisesti kunnan budjettiin.
– Minun on hankala kuvitella, että valtuutetuissa olisi ketään, joka vastustaisi Kintauden kevyenliikenteenväylää kaiken tämän jälkeen, hymähtää varavaltuutettu Jari Koskenranta.
Suunnitelmakartassa pyörätie ulottuu Pihlajanniemen risteykseen saakka.
Kintauslaiset pitävät erittäin tärkeänä sitä, että väylää jatkettaisiin vielä 250 metriä, Hakolantien risteykseen saakka, mahdollisuuksien mukaan Korjaamontielle asti, josta myös kulkee lapsia kouluun.
Perusteluna on, että Räihäntie on erityisen vaarallinen juuri kyseisellä pätkällä ja lisäksi kunnalla on suunnitelmissa saada Koskensaari Oy:n maille kaavoitetut asuintontit käyttöön lähitulevaisuudessa.
Kulku tälle alueelle kulkee juuri Hakolantien kautta.
– Olisiko loppupätkä mahdollista tehdä vaikka kunnan omasta pussista? kyselevät Tiina Rintamäki ja Juho Niskanen.
– Hiekkapintainenkin väylä kelpaisi meille, Niskanen lisää.
Suunnitelmien mukaan työmaata päästään valmistelemaan jo tänä syksynä, ja rakentamaan ensi kesänä. Ehkä jo ensi syksynä lapset saavat kulkea turvallisesti kouluun, pikkukoululaisetkin.
– On aivan naurettavaa, että parhaassa liikkumisiässä olevat lapset istuvat taksissa aamuin illoin. Lasten liikkumista pidetään tosi tärkeänä. On kaikkien etu, että lapset pääsevät itse kulkemaan koulumatkansa, toteaa Pia Tamminen. – MY
Pätkä Hakolantieltä Pihlajanniemen tielle on mutkaisuuden, valaisemattomuuden sekä kovien ajonopeuksien vuoksi erityisen vaarallinen. Pyörätie mahtuisi hyvin tien viereen, eikä isoja maatöitä tarvitsisi tehdä.
