Heleena Nyrhisen lapsuudenkoti on yli satavuotias talo Kuivasmäellä. Haastattelupäivänä hoidossa oli hänen poikansa ja tämän tyttöystävän Vilho-koira.
Kesäpaikan historia kiinnostaa
Sipilän tilan päärakennus Kuivasmäellä on seissyt paikoillaan jo reilusti yli sata vuotta. Tila erotettiin 1740-luvulla Seppälän talosta ja se on ollut siitä lähtien saman suvun hallussa. Nykyisin tila on Heleena Nyrhisen kesäpaikka; hän on tilanomistajana kymmenettä sukupolvea.
– Tämä on minun lapsuudenkotini, muutin täältä pois, kun lähdin opiskelemaan vuonna 1977, nykyisin Ylistarossa asuva Nyrhinen kertoo.
– Isäni kuoli jo 1980-luvulla, ja sen jälkeen tästä laitettiin lehmät pois. Äitini asui tässä vielä sen jälkeen, minun omistuksessani tämä on ollut vuodesta 1992. Olin Ylistaron yläasteella ja lukiossa historianopettajana; lomilla ehdin olla täällä, ja nyt, kun jäin viime vuona eläkkeelle, minulla on ollut enemmänkin aikaa olla Petäjävedellä.
Värikäs historia
Nyrhinen kertoo olevansa kiinnostunut talon historiasta – ja siinä riittääkin kiinnostuksen kohteita. Talossa on muun muassa ollut höyrysaha, mylly ja meijeri, johon tuotiin enimmillään 40 talon maidot ja josta vietiin voita Englantiinkin asti. Myös koulua talon salissa on pidetty. – Tässä oli isäntänä isoisäni isä August Sipilä ja hän oli monitoiminen mies. Hän perusti meijerin 1880-luvun lopussa. Meijerikirjat olivat täällä tallessa, ne vietiin Keski-Suomen maakunta-arkistoon 1960-luvulla, Nyrhinen kertoo.
– Koulua tässä pidettiin 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, ennen kuin Kuivasmäen koulu valmistui. August Sipilä oli hyvin koulutusmyönteinen mies, isoisäni sisaruksistakin yksi opiskeli opettajaksi ja yksi kävi kauppakoulun.
Myös höyrysaha ja mylly olivat Sipilässä August-isännän aikaan. – Aivan 1800-luvun lopussa höyrysaha, mylly ja meijeri paloivat, se oli tälle talolle varmaan aika katastrofi, täällä pidettiin muun muassa huutokauppoja, joissa myytiin paljon tavaraa. August Sipilä lähti Amerikkaan ja minun isoisäni tuli tähän isännäksi. August Sipilä tuli myöhemmin takaisin Suomeen ja hän eli yli 90-vuotiaaksi. Talossa on edelleen joitakin huonekaluja, joita hän veisteli.
Talossa on myös 1800-luvun alussa tehtyjä huonekaluja. – Yksi astiakaappi, klaffipöytä ja keinutuoli ovat peräisin Matti Ekoselta, joka tuli tähän isännäksi 1810-luvulla.
Nyrhinen kertoo aloittaneensa sukututkimusharrastuksenkin. – Toisaalta tarinat kiinnostaisivat minua enemmän. Olin aika nuori, kun isä kuoli; nyt vanhempana on tullut mieleen monia asioita, joita olisin halunnut kysyä häneltä, Nyrhinen toteaa.
– Täällä on ollut vaiherikasta elämää. Isoisälläni oli 12 lasta, ja talossa on asunut eri sukupolvia. Talossa on ollut joskus kolme puuhellaa, tämä on vähän kuin rivitalo.
Talossa on tallessa myös vanhoja kirjeitä ja muita papereita, muun muassa kartta 1800-luvun alusta. – Ja isoisäni saama todistus, kun hän palveli 1895-1898 Suomen armeijan Mikkelin tark’ampujapataljoonassa. Siihen aikaan arvottiin, ketkä joutuvat armeijaan, Nyrhinen kertoo.
– Täällä on ollut myös Ilmatieteenlaitoksen mittauspiste, siitäkin löytyi papereita. Tarkkaa paikkaa en ole löytänyt.
Nykyään metsänhoitoa
Nykyään tilan pellot ovat vuokralla. – Se on ihan kiva, se tuo elävyyttä maaseudulle, Nyrhinen toteaa. – Hoidamme nyt tilan metsiä. Itse olen istuttanut taimia ja ajattelin opetella käyttämään raivaussahaakin. Meillä on kolme poikaa, he ovat olleet apuna metsänhoidossa.
Nyrhinen asuu Ylistarossakin maalla. – Miehelläni on viljelystä Ylistarossa, ja me asumme ihan Kyröjoen varressa. Eli sielläkin meillä on maaseutupaikka, täällä tulee kuitenkin aina käytyä, talvellakin. Täällä on yleensä enemmän lunta kuin Etelä-Pohjanmaalla ja täällä oli hyviä pulkkamäkiä, kun pojat olivat pieniä. – TL
Kaappi ja keinutuoli ovat peräisin 1800-luvun alkupuolelta. Talossa on tallessa myös vanhoja kirjeitä, viime vuosisadan alkupuolelta. Palaneesta höyrysahasta ei ole paljoa jäljellä.
