Kukkia Salmijärven pihassa on paljon.
Pettuveen paras paikka: Ville Salmijärvi on viihtynyt Metsäkulmalla lähes 90 vuotta
Pettuveen paras paikka -juttusarjassa esittelemme petäjävetisille tärkeitä paikkoja. Kriteerit saavat olla millaiset tahansa, sillä nehän ovat henkilökohtaiset. Nyt menemme Metsäkulmalle, Ville ja Kaarina Salmijärven luo.
Salmijärven tila Salmijärven rannalla on Ville Salmijärven kotitalo, jonka isännyyden hän sai vuonna 1972, kahdeksasta sisaruksesta vanhimpana. Nykyään tila on pariskunnan pojan omistuksessa.
– Tässä minä olen asunut lapsesta asti. Sotaväessä olin välillä, mutta muuten en ole poissa ollut. Nyt on 87. vuosi menossa, kun tässä asun, Ville Salmijärvi kertoo.
– Ihan hyvä paikka tämä on asua. Täällä on rauhallista, tietä pitkin kulkee autoja, mutta ne eivät mene ihan tästä talon ohi. Aikaisemmin jalkamiehiä kulki ihan talon vierestäkin, mutta ei enää. Polutkin ovat menneet umpeen.
Piharakennuksen katolla olevassa tuuliviirissä on vuosiluku 1903. – Meidän sukumme tuli tähän silloin. Asutusta tässä on ollut jo aiemmin, 1800-luvulta lähtien. Pihassa olevan aitan seinästä häämöttää vuosiluku 1811, Ville Salmijärvi kertoo.
Lehmiä tilalla on ollut vuoteen 2000 asti. – Hevonenkin meillä oli, mutta ei niin kauan kuin lehmät. Ennen vanhaanhan tällaisilla tiloilla oli monenlaisia elukoita, lehmien lisäksi kanoja ja sikoja, Salmijärvi toteaa. – Nyt pellot ovat vuokralla.
Kylä ja maisemat muuttuneet
Koulua Ville Salmijärvi kävi kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevassa Metsäkulman koulussa.
– Kyllä koulu tuli käytyä, vaikka se oli kaukana. Jälkeenpäin olen joskus miettinyt, että on se kahdeksan kilometriä pienelle koululaiselle pitkä kävelymatka, kun sen joutui kävelemään vesisateessa ja lumisateessa, Salmijärvi toteaa. – Silloin täällä kylillä oli paljon lapsia, kouluunkin kuljimme isolla porukalla. Nyt kylät ovat tyhjentyneet.
Myös maisemat ovat muuttuneet Ville Salmijärven lapsuudesta. – Metsät on hakattu ja uudet ovat kasvaneet ja tiet ovat muuttuneet toisenlaisiksi. Luontokin muuttuu, ei se samanlaisena pysy. Mutta metsäistä seutua tämä on ollut aina, Salmijärvi toteaa.
Salmijärvien pihaan tullaan koivukujaa pitkin. – Koivut on pienistä taimista istutettu, taimet haettiin pellon laidasta. Viimeiset taimet istutettiin vuonna 1960, Salmijärvi kertoo. Pihan kukkapenkit ovat Kaarina Salmijärven hoidossa. – Minusta ei siihen hommaan tahdo apua olla, kun kuljen kahden kepin kanssa. Kukan taimia otan joskus purkista pois, kun niitä istutetaan, Ville Salmijärvi toteaa.
– Kukkapenkkeihin on kyllä käytetty paljon aikaa, tällaisena kesänä niitä on pitänyt kastellakin usein.
Pois muuttaminen ei ole Ville Salmijärvellä käynyt koskaan mielessä. – En minä tästä mihinkään lähtisi. Mutta en kyllä osannut kouluikäisenä arvata, että vielä näin vanhana tässä istun. – TL
