Pekka Strömberg pisti tänä kesänä taas tervapannun pöhisemään ja vieläpä kahdesti. Tervaa saatiin 40 litraa takotöitä varten. Kojolassa eli entisessä Imppulandiassa on puuhaa edelleen ja Ilmari Salmisen taidetta on kerätty esille muistoksi edesmennyttä taiteilijaa kunnioittaen.
Tervanpolttoa “Imppulandiassa”
Pettuveen paras paikka -juttusarjassa esittelemme petäjävetisille tärkeitä paikkoja. Ja nyt pääsemme perinteiseen tervanpolttoon Kojolaan eli entiseen ”Imppulandiaan”.
Pekka Strömbergin mielestä Kojola ole välttämättä mikään ”Pettuveen paras paikka”, mutta on se ainakin yksi mielenkiintoisimmista, sillä siellä asui viimeksi kuuluisa ITE-taitelija Ilmari ”Imppu” Salminen. Pekka ja Sirkka Strömbergillä on kesämökki savusaunoineen erikseen, joten Kojola on jäänyt lähinnä perheen puuhastelupaikaksi – ja omenasatoakin on luvassa.
Kaikki lähtee hyvistä tervaksista
Pekka Strömbergillä on tervapannu porissut Kojolassa tänä kesänä pariinkin otteeseen. Ekalla keitolla luottokaverina oli mukana Kauko Rinteelä, toisella Pentti Pekkarinen. – He kyllä tekivät varsinaisen työn. Minä mahdollistin ja tarjosin juomat ja haitarimusiikit, Strömberg veistää.
Tervanvalmistuksen Pekka Strömberg oppi jo isältään Wilholta ja tervaa poltettiin ennen joka kesä. – Joskus Kyläsepän hiilimiilussa tehtiin, mutta siitä tuli niin paljon savua, että risteyksessä sai sokkona ajella. Se ei ollut oikea paikka, niin lopetettiin sitten sen teko siinä kirkonkylällä.
Nyt tervanpoltossa on ollut muutaman vuoden tauko. – Kun tein paljon puusavottaa, niin yksi iso mänty oli tosi tervainen ja tein siitä erikseen pilkkeet. Nyt ne olivat monta vuotta kuivuneet ja odottaneet. Saatiin hyviä tervaksia lisää Ohra-Ahon Erkiltä, niin saatiin kaksi polttokertaa.
Kojolassa on Strömbergin valmistama komea pannu, jolla tervan polttaminen on turvallista – vaikka asiaan kuuluen se savuttaa aika lailla ja tervankeittäjätkin vähän mustuvat. Strömbergin pannu on tehty sisäpuolelta savella ilmatiiviiksi. Se ladataan täyteen tervaspuita ja tulet tehdään pannun alle. Pannua pitää lämmittää sopivassa lämpötilassa ja hitaasti. – Valkea ei saa olla liian iso, Strömberg tietää kokemuksesta.
Tervan poltossa, eli kuivatislauksessa, toiseen ämpäriin valuu ”tervan kuset” ja vesihöyry pölisee, ja toisesta tervasputkesta ämpäriin valuu poltosta tislautuva musta, nestemäinen terva. Tuoksu on huumaava.
Miesten yhden päivän polton saalis oli noin 20 litraa. Tervaa tarvitaan takotöiden käsittelemiseen; valmiisiin taontoihin saadaan tervalla komea pinta ja ne pysyvät hyvänä pitkään. Yhteen puiseen kärrynpyöräänkin tuoretta tervaa heti kokeiltiin – ja hyvältähän se näyttää.
Kojolassa on muistoja edelleen Imppulandian ajoilta. Strömbergit ovat siivonneet taloa ja pihapiiriä, ja sisälle on koottu tavaroita esille kuin museossa. Seinillä on valtavasti Impun töitä, ja miesten takki- ja leikkiasekokoelmat on huolellisesti järjestetty esille.
82-vuotias Strömberg tekee edelleen taontoja, myös tilauksesta. Viimeisin oli lahjatyö Konneveden kunnalle. Seppäpuistoon Pekka Strömberg vie lähiaikoina uuden aurinkoaiheisen patsaan ja koronakeväänä hän takoi pihalleen Susitielle kolme Koronakurkea, jotka näkyvät tieltä ohikulkijoille.
– Korona tekee kyllä elämän erilaiseksi tämän kaiken jälkeen, Strömberg miettii.
-
-
-
-
-
-
-
-
-
(Kuva: Pekka Strömberg)
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
(Kuva: Pekka Strömberg)
