Hilkka Mählamäen kesäpaikan idylliin kuuluu vanha aitta.
Pettuveen mökkikansaa: Vanhan ajan idylli riittää
– Tykkään tosi paljon olla täällä, vaikka ei tämä mikään nykyaikainen huvila olekaan. Minä en tarvitse nykyaikaista, eikä tänne edes sopisi esimerkiksi nykyaikainen keittiö, Hilkka Mahlamäki toteaa kesäasuntonsa tupakeittiössä.
Kesäasunto on vanha, tuvan ja kahden kamarin kokoinen talo, joka oli Hilkka Mahlamäen lapsuuden koti.
– Asuimme Karstulassa, siellä meillä oli pieni mökki. Tänne muutimme vuonna 1950, minä olin neljävuotias, Mahlamäki kertoo.
– Muistan vielä muuttopäivän, se oli niin ihmeellinen. Etenkin Verkkalantien vanhan sillan kautta ajaminen oli ihmeellistä, ja talo tuntui valtavan isolta.
Hilkka Mahlamäki muutti lapsuuden kodistaan jo 14-vuotiaana.
– Olin yhden talven Jämsässä lastenvahtina yksi- ja kaksivuotiaille lapsille; siihen aikaan 14-vuotiaskin kelpasi töihin. Rippikoulun jälkeen pääsin kauppakouluun Jyväskylään ja sen käytyäni päätin lähteä Helsinkiin. Helsingissä asuin kymmenen vuotta, Mahlamäki kertoo.
– Sitten päädyin Imatralle, mieheni oli kotoisin siltä suunnalta. Nykyisin asun Joutsenossa, joka kuuluu Lappeenrantaan.
Kesäpaikaksi Hilkka Mahlamäelle talo päätyi, kun hänen vanhempansa jäivät eläkkeelle, lopettivat lehmien pidon ja muuttivat kirkonkylälle.
– Ennen muuttoaan vanhempani surivat, miten tämän paikan käy. Minä sanoin heille, että kyllä minä tämän pidän ja hoidan. Ja niin minä olen tehnyt; onneksi minulla on paljon apujoukkoja, Hilkka Mahlamäki toteaa.
Kesällä pärjää hyvin
Hilkka Mahlamäki kertoo oleilevansa kesäpaikassaan mahdollisimman paljon nyt, kun hän on itse eläkkeellä.
– Olen ollut täältä aika paljon poissa, nyt minulla on jonkinlainen poissaolojen kiinni ottamisen tarve. En raaskisi lähteä täältä ollenkaan pois, Mahlamäki toteaa.
– Täällä on ihana luonto ja Suomen raikkain ilma, sen merkkinä puissa kasvaa naavaa. Ja kaivossa on raikasta vettä joka ei lopu kesken. Rakastan luonnossa liikkumista ja liikun paljon tässä ympäristössä, pyöräilen ja teen pitkiä sauvakävelylenkkejä, kolme tai neljä kertaa viikossa. Sillä tavalla kunto pysyy korkealla ja mieli virkeänä.
Talvella Hilkka Mahlamäki ei kesäpaikassaan käy.
– Talo vaatisi peruskorjauksen, jotta se pitäisi niin hyvin lämpöä, että sitä kannattaisi talvella lämmittää. Tässä on kaksi pönttöuunia hellan ja leivinuunin lisäksi, syksyllä niillä saa lämmintä. Keväällä tulen tänne yleensä sitten, kun on ollut jo jonkin aikaa vähintään 15 astetta lämmintä, Mahlamäki kertoo.
– Talvella myös saunalla pesulla käyminen ja ulkohuussi olisivat aika hankalia. Mutta kesällä täällä pärjää hyvin. Joutsenoon on täältä 296 kilometriä, joten en viitsi väliä kauhean usein ajaa. Kun olen täällä, käytän paljon Petäjäveden palveluita, esimerkiksi kampaamoa, autokorjaamoa ja ompelimoa. Ja on täällä hyvä mökkitalkkarikin, Mahlamäki kehuu.
Kesäpaikkansa ylläpitoon ja remontointiin Mahlamäki on saanut apua niin miesystävältään kuin pojaltaankin.
– Poikani käy täällä mielellään, ja miesystäväni on kätevä tekemään kaikkia rakennushommia. Yksinään tätä olisi aika hankala pitää kunnossa, Mahlamäki toteaa.
Kesäpaikastaan Mahlamäki ei halua luopua, vaikka ostoon halukkaitakin on ilmaantunut.
– Tätä on yritetty ostaa minulta monta kertaa, mutta minä en myy. Minulle on sanottu, että mitäs sitten, kun Pitkälänvuoreen tulee tuulimyllyjä. En minä niitäkään pelkää, ne ovat tuttu juttu. Joutsenossa on tuulivoimaloita, eivätkä ne tee mitään pahaa, Mahlamäki toteaa. – TL
Hilkka Mahlamäki viihtyy kesäasunnollaan Verkkalantien, tai oikeastaan Verkkalantieltä kääntyvän pienen tien, varrella. Talo on Hilkka Mahlamäen lapsuuden koti. Remonttia taloon on tehty niin ulkona kuin sisälläkin. Leikkimökki on ollut jo jonkin aikaa vailla leikkijöitä, kukat sen sijaan kukoistavat myös leikkimökin kuistilla. Iso osa huonekaluista on ollut talossa jo Hilkka Mahlamäen lapsuudessa. Kaunis kulmakaappi on matkannut muuttokuorman mukana perheen edellisestä kodista Karstulasta.
