Maris Mäkiselle moottoripyöräily on nollausta arjesta. 15-vuotias Miia on välillä äitinsä kyydissä ja haaveilee itse enduron ajamisesta, Teppo Mäkinen ajaa nyt moottoripyöräkorttia opetusluvilla Maris Mäkisen opissa. Kuvaan tuli myös perheen terapiakoira Kaino.
Maris Mäkinen viihtyy moottoripyörän selässä
– Naismotoristit julkaisivat juuri pari videonpätkää Youtubessa, jossa naiset lähtevät ajamaan oman arkensa keskeltä. Ja kaikilla on ajopuvut päällä. Videot tehtiin vähän vastapainoksi ulkomaisille videoille, joissa näkee vähäpukeisia malleja pyörän selässä, Maris Mäkinen kertoo. Mäkinen on mukana naismotoristien Facebook-ryhmässä, joka on yhteinen foorumi lähes 3500:lle moottoripyöräilyä harrastavalle naiselle. Ryhmällä on oma logo ja sitä on painettu muun muassa avaimenperiin ja paitoihin.
– Naismotoristien ryhmässä voi kysyä mitä tahansa, eikä siellä kukaan hauku ketään. Motoristien yleisissä ryhmissä tulee helposti naisille aika lailla tylytystä joiltakin miesmotoristeilta. Me haluamme myös videonpätkillä näyttää, että naisetkin voivat olla motoristeja ja naisetkin osaavat ajaa, Maris Mäkinen sanoo.
Itse Mäkinen on ajanut kevytmoottoripyöräkortin 16-vuotiaana. – Mopokorttia minulla ei ollut, mutta olen kyllä ajanut niin pellolla kuin jäälläkin jo ennen kortin saamista, myös peltoautolla, traktorilla ja moottorikelkalla. Vauhti on aina kiinnostanut minua ja kaipaan elämyksiä, millä saa sykkeen korkealle, Mäkinen kertoo.
– Ensimmäisen kevytmoottoripyöräni hankin heti, kun olin saanut kortin. Siitä lähtien olen ajanut, mutta välillä oli ainakin kymmenen vuoden tauko. Nyt mieheni innosti ostamaan pyörän ja siitä ajoharrastus lähti taas liikkeelle.
Miehelle kortti opetusluvilla
Maris Mäkinen kertoo ajavansa moottoripyörällään viikoittain. – Meillä on kahdeksanhenkinen perhe, autotilaa on vähän huonosti kaikille, joten minä ”joudun” ajamaan moottoripyörällä. Työmatkat ajan aina sulan tien aikaan, Mäkinen toteaa. Ajopelinä hänellä on tuhatkuutioinen Suzuki SV1000S.
– Minulla oli 650-kuutioinen Suzuki, jossa ajoasento on paljon pystympi kuin tässä. Pääsin Facebook-arvonnan kautta ajamaan Alastaron moottoriradalle, ja siellä totesin, että haluan isomman pyörän. Tuhatkuutioisen ostin heti radalla ajamisen jälkeen, mieheni saa nyt 650-kuutioisen, Maris Mäkinen kertoo.
Nyt Maris Mäkinen opettaa miestään Teppo Mäkistä ja yhtä kaveriaan opetusluvilla. – Olen haaveillut pitkään moottoripyöräkortista ja nyt meillä on kaksi pyörääkin. Kun opetusluvalla ajettavan ajokortin hinta putosi, ajattelin, että nyt se on ajettava, Teppo Mäkinen toteaa.
– Hänellä on kaikki muut ajokortit linja-autokortti ja yhdistelmäajoneuvokortti mukaan lukien, eli pitäähän siihen nyt moottoripyöräkorttikin saada, Maris Mäkinen lisää.
– Samoilla opetusluvilla voin sitten opettaa kaverianikin. Eli minulla on nyt kaksi aikuista miestä ajo-opissa.
Suurperheen äidille omaa aikaa
Naismotoristitkin järjestävät yhteisiä kokoontumisajoja, mutta Maris Mäkinen ajelee yleensä yksin. – 15-vuotias tyttäreni on välillä kyydissä, hän haaveilee itse enduron ajamisesta, Maris Mäkinen kertoo.
– Itsekin haluaisin ajaa enduroa ja montulla, mutta näin pienten lasten äitinä en halua loukkaantua. Lasten saamisen jälkeen on tullut sellainen terve pelko, turvallisuuteen kiinnittää aiempaa enemmän huomiota. Ennen lapsia sellaista tunnetta ei ollut.
Maris Mäkiselle moottoripyöräily on ennen kaikkea pakokeino arjesta. – Musiikin lisäksi; ajan ja kuuntelen musiikkia ja silloin en ajattele mitään muuta. Joillekin viihteellä käyminen on nollaus arjesta, mutta minä kun en osaa juoda, minulla pitää olla jotain muuta tekemistä, Maris Mäkinen sanoo.
– Siksi ajelenkin yleensä yksinään. Suurperheen äitinä on ihanaa olla, mutta kyllä siinä välillä tarvitsee myös yksinoloa, kun kotona on kuusi lasta. Ajelen vaikka johonkin järvenrantaan istuskelemaan, siitä saa taas lisää jaksamista arkeen. Kyllä kai tämä jonkinlainen riippuvuus on. – TL
