Puiset karhut ja rautaiset naiset Hanna Rohula (vas.), Aune Jääskeläinen ja Ritva Pahkala toivottavat tervetulleeksi Metsäkulman koululle.

 

Jo kolmatta kertaa järjestettävä Karhukirppis palvelee Metsäkulman koululla tämän viikon ajan. Myytävän tavaran ja arpojen lisäksi kirpparilla voi nauttia tuoreista leivonnaisista ja kahvista. Tapahtuman pääpäivä on lauantaina, jolloin vuorossa on peräkonttikirppis ja lettukahvila.

 

Karhukirppiksen kahviosta saa iloista palvelua, hyvää pullaa ja kahviseuraa. Tiskin takana Ritva Pahkala (vas.) ja Aune Jääskeläinen.

 

– Meitä on kehuttu tavaran määrästä ja laadusta, hymyilee Päivi Romula.

Romula on Karhukirppiksen kantava voima, vaikka asuukin nykyään Etelä-Suomessa.

– Olen Metsäkulmasta kotoisin, ja tänne pitää palata aina puuhaamaan yhteisiä juttuja, Romula sanoo.

Vanhan koulun ovi käy tiuhaan ja väki vaihtuu.

– Jotkut tulevat Jyväskylästä asti, saattavat olla kirpparikierroksella ja paljon on petäjävetisiäkin, kertoo Arja Järvinen.

 

Kirppistavaraa on esillä kahdessa isossa luokkahuoneessa.

 

Kylän elämän keskus

 

Näyttää kuitenkin siltä, että moni on kiinnostunut enempi toisista ihmisistä kuin myytävistä tavaroista. Karhukirppis ja Metsäkulman koulu onkin tärkeä kokoontumispaikka kyläläisille.

– Kun ei ole enää kyläkauppaa tai muuta vastaavaa, niin missä muualla me nähtäisiin toisiamme kuin täällä? miettii Anitta Neuvonen.

’Seurantalo’, ‘kylätalo’, ’Mehtäkulman koulu’ tai pelkkä ’koulu’ on metsäkulmalaisuuden ydin siinä mielessä, että kaikki yhteinen tekeminen liittyy siihen. Rakennus palveli kyläkouluna 1972-luvulle asti, minkä jälkeen koulu oli kunnan muussa käytössä, esimerkiksi kesäleirien pitopaikkana. Metsäkulma Seura ry eli Piesalankylän, Metsäkulman ja Kukkaron kyläyhdistys osti rakennuksen 90-luvun puolivälissä. Yhdistys on remontoinut ja huoltanut vanhaa hirsirakennusta omin voimin ja hankerahalla, pitänyt kokouksensa koululla kuukausittain ja järjestänyt harvakseltaan tapahtumia kuten Kauneimmat joululaulut ja tämä Karhukirppis.

Yläkerrassa on yhdistyksen naisten itse remontoima pieni keittiö ja kutomahuone, jossa kokoontuu kansalaisopiston kudontakurssi. Koulu on toiminut myös juhla- ja hirvipeijaisten pitopaikkana. Tien varressa oleva suosittu uimaranta on kyläyhdistyksen mailla.

– Tällä tontilla on vietetty paljon aikaa: koulut käyty ja tanhuvilla leikitty ja myöhemmin puuhattu muutakin, kiteyttää Mauno Sarava vanhemman väen yhteisen kokemuksen.

 

Hanna Rohula esittelee Metsäkulman naisten kutomahuonetta.

 

Yhdistävä tekijä

 

Mutta mikä oikeastaan saa Metsäkulman kyläläiset puurtamaan vanhan rakennuksen parissa? Suuren hirsitalon ylläpitäminen vaatii sekä viitseliäisyyttä että hikeä ja vähän kyyneliäkin.

– Eiköhän se ole sellainen vanha maalaisuus eli yhdessä tekemisen tarve. Tärkeintä ei ole niinkään se, että mitä tehdään, kunhan tehdään jotain, ja yhdessä, miettii Anitta Neuvonen.

– Näinhän se on, kunhan se tekeminen on edes vähän miehistä, vahvistaa Mauno Sarava.

– Mutta se on kyllä tärkeää, että tytötkin ovat mukana! hän lisää.

Tässä porukassa jako ”naisten ja miesten töiden” välillä ei ole jyrkkä, vaan hommia tekevät ne, kenellä milloinkin on aikaa ja motivaatiota. Esimerkiksi kutomahuone on naisten remontoima ja nyt meneillään oleva keittiön ja kahden pienemmän huoneen remontti on yhteistä työmaata. Nykyistä remonttia tehdään talkoilla ja Kotiseutuliiton hankerahalla.

– Tarkoitus on saada tänne toimiva keittiö ja kaksi ympäri vuoden lämpimänä pidettävää huonetta, kertoo Anitta Neuvonen. – MY