Kirkkovaltuutettu Seppo Rantapuska otti voimakkaasti kantaa itsenäisyyden puolesta. Seurakuntalaisten kuulemisiltaan tuli noin 50 ihmistä. Ilta striimattiin suorana nettiin ja sitä kautta keskustelua suorana seurasi alle 50 henkilöä. Ensimmäistä kertaa tilaisuuteen osallistuttiin myös etänä kommentoimalla ja esittämällä kysymyksiä seurakunnan YouTube-kanavalla, jossa taltiointi on edelleen nähtävänä.
Yhteinen tavoite on etsiä seurakunnan parasta
Petäjäveden, Keuruun ja Multian seurakuntien yhdistämissuunnitelmien keskusteluillassa tiistaina selvitysmies Timo Korhonen esitteli työnsä tuloksia ja samalla käytiin keskustelua yleisöstä tulleiden kysymysten mukaan.
Selvityksessä on tarkasteltu kolmea vaihtoehtoa seurakuntien järjestäytymiseksi (syvenevä yhteistyö, kappeliseurakunta ja yhteinen seurakunta -mallit), selvitetty tilinpäätöstietojen pohjalta seurakuntien talouden kehitys vuosina 2016-2019 sekä ennustettu seurakuntien talouden kehitystä vuosille 2020-2022.
Se, ettei tehdä mitään, ei voinut olla vaihtoehto kenellekään, eikä seurakuntayhtymä sovi näin pienille seurakunnille. Tiivistyvä yhteistyö nähtiin monimutkaisena ja siinä ongelmallisena se, että kaikki laskuttavat toisiaan.
Kappeliseurakuntamalli tai kokonaan uusi yhteinen seurakunta nähtiin selvityksessä todellisina vaihtoehtoina.
– En halua toivoa pahaa, mutta Petäjävedellä ja Multialla ei ole mahdollisuutta toimia näin montaa vuotta, Korhonen totesi taloustilanteesta. – Kirkon perustehtävän toteutuminen pitäisi tässä taata. On parempi, että tehdään itse päätökset, eikä niin, että mennään päin puuta ja joku muu tekee. Korhonen muistutti myös, ettei tässä maailmassa seurakuntakaan voi toimia ilman rahaa.
Eniten keskusteluun osallistuivat yhdistymistä vastustava kirkkovaltuutettu Seppo Rantapuska sekä seurakuntalaiset Antti Koskinen ja Pauli Riikonen.
Asiaa kommentoivat myös seurakuntalaiset Heikki Nieminen, Martti Heinäaho, Sirkka Palola ja Kalevi Rautjoki.
Myös kirkkovaltuutetut Jukka Ohra-Aho, Eila Koivuniemi, Jari Koskenranta, Matleena Ylikoski, Hanna Hautamäki, Heikki Palola ja Annamaria Huuskonen ottivat kantaa.
Mukana illassa oli seurakuntien kirkkoherrat, talouspäälliköt ja muita työntekijöitä sekä päättäjiä myös Multialta ja Keuruulta. Striimauksen hoiti Jere Malila.
Mikä on Petäjäveden suunta?
Riikonen avasi keskustelun kysymyksellä, miksi yhdistymissuunta on Keuruu, eikä muu naapuriseurakunta, ja onko olemassa sisäpiiritietoa kunnan yhdistymissuunnasta.
Hautamäki, joka on sekä kirkkovaltuutettu että valtuutettu ja kunnanhallituksen puheenjohtaja, totesi, ettei Petäjäveden kunnalla ole yhdistymishalukkuutta Jyväskylään ja yhteistyötä on tähänkin asti ollut Keuruun ja Multian kanssa.
– Jyväskylä on sen verran suuri, ettei se ole ollut luonteva suunta kunnankaan puolesta, Hautamäki sanoi.
Koskinen vastasi, että 40 prosenttia työväestöstä käy töissä Jyväskylässä ja Petäjävesi on samaa työssäkäynti- ja talousaluetta Jyväskylän kanssa. Esimerkiksi kunnan ympäristöterveyspalvelut ostetaan Jyväskylästä, ja sieltä saatiin apua myös vesikriisiin. Koskisen mielestä pitäisi liittyä ennemmin Jyväskylään kuin muualle.
Kirkkoherra Laura Laitinen muistutti, että prosessi on aloitettu jo vuosia sitten ja kirkkoherra Ossi Poikonen painotti, että yhdistymissuunnitelmat ovat alkaneet yhteistyöstä ja siitä että seurakunnat ovat pystyneet auttamaan toisiaan.
Rantapuska peräänkuulutti sitä, että talous voidaan saada omin voimin kuntoon ja säilyttää seurakunnan itsenäisyys.
– Tilanne ei ole läheskään niin dramaattinen kuin taululla näkyy, Rantapuska sanoi.
Illan aikana tuli esiin, että esimerkiksi kirkkoremonttilainan maksuohjelmaa on muutettu, metsämyynnistä on tulossa lisätuloja ja hautapaikkojen jatkomaksuja on perimättä. Myös kirkkoremontti näkyy taloudessa merkittävällä tavalla.
Rantapuska on huolissaan myös päätösvallan karkaamisesta muualle.
Selvityksen mukaan kaikissa kolmessa seurakunnassa tulee jäsenmäärä laskemaan tulevien vuosien aikana jopa yli kuusi prosenttia – ja sen myötä verotulot. Vuoden 2015 jälkeen seurakunnat eivät ole enää saaneet lisäksi suoraan yhteisöveroja, vaan kunnan asukasluvun mukaista valtionosuutta. Metsätalouden tulot ovat merkittäviä kaikille kolmelle seurakunnalle.
Lähivuosien ennusteen mukaan mahdollisen yhdistymisen jälkeenkin yhteisen seurakunnan talous tulee olemaan miinuksella noin -300.000 euroa joka vuosi.
– Jos seurakunnat yhdistyvät, niin se ei tarkoita, että talous on automaattisesti tasapainossa, vaan jonkinlaisia sopeutustoimia ja säästökuureja on luvassa joka tapauksessa. Kumpikaan vaihtoehto, kolmen seurakunnan kimppa tai itsenäisenä seurakuntana jatkaminen, ei takaa sitä, että voidaan jatkaa kuten ennenkin, Ylikoski muistutti.
Yhteisessä seurakunnassa tultaisiin karsimaan kymmenen työntekijää, mikä tekisi säästöä 350.000 euroa vuodessa, ja kiinteistömenoista voitaisiin säästää 150.000 euroa vuodessa myymällä omaisuutta. Kirkkoja jäisi alueelle runsaasti, eikä niitä voida luonnollisestikaan myydä, mutta ainakin asunto-osakkeet Keuruulla pyritään myymään lähiaikoina. Tulevista investoinneista isoimmat ovat Keuruun seurakuntakeskuksen ja Multian kirkon peruskorjaus.
Rantapuska esitti huolensa myös siitä, mitä työntekijöitä yhteisessä seurakunnassa irtisanottaisiin, jos valtaosa päättäjistä olisi Keuruulta, koska on inhimillistä, että omat tutut työntekijät halutaan pitää. – Seinistä minäkin olisin ennemmin valmis luopumaan.
Myös Koskenranta totesi, että ainoa mikä pystyy turvaamaan Petäjäveden henkilöstön, on Petäjäveden päättäjät.
– Ihmettelen, miten henkilöstökulut laskevat, jos yhdistymme, Ohra-Ahokin totesi.
– Jos ei ole uskoa omaan tekemiseen, niin eihän tästä selviä kukaan. Eihän miinus ole mörkö, vaan vastus, joka pitää hoitaa pois ja muuttaa plussaksi, Koskinen sanoi. – Tuntuu siltä, että osa päättäjistä haluaa lähteä muualle ennemmin kuin tehdä vahvaa työtä oman seurakunnan eteen.
Koskinen tivasi myös useaan kertaan selkeää vastausta siihen, mitkä kiinteistöt tullaan myymään ja mihin korjausvelan määrä ennusteissa perustuu.
Kirkkoremontti näkyy taloudessa
Palola totesi, että yhteistyössä on se voima, eikä täällä voida käpertyä omiin liemiimme.
– Itse kannatan yhtä uutta seurakuntaa, Palola sanoi.
– Yhteistyö on sujunut ennenkin ja tulee toimimaan yhteisenä seurakuntanakin, vaikka kasvukipujakin tulee. Ajat ovat muuttuneet ja me muutumme sen mukana, Palola sanoi ja muistutti, ettei ole väliä, kuka seinät omistaa, vaan että seurakunta toimii.
Riikonen kysyi, miksei edellisissä kirkkovaaleissa ollut vielä puhetta seurakuntien yhdistämisestä. Poikosen mukaan se ei ollut vielä mahdollista, vaikka asiasta oli jo keskusteltukin.
Koivuniemi totesi, että hän olisi todella halunnut tietää missä mennään ennen kuin lähti mukaan.
– Tämä yhteinen tahtotila oli edellisen valtuuston aikana saavutettu ja edelliselle valtuustolle oli ikäänkuin jätetty velvoitteeksi siirtää tämä perintö tulevalle valtuustolle. Tätä keskustelua olisi pitänyt käydä voimakkaasti vaalien yhteydessä, Koivuniemi sanoi.
Rantapuska komppasi, että hänellekin uutena valtuutettuna tuli yhdistymishankkeet yllätyksenä. Aluksi hänestäkin tuntui siltä, ettei Petäjäveden seurakunta voi jatkaa itsenäisenä, mutta sitten paljastui, että 2,4 miljoonan euron kirkkoremontti hämärtää taloustilannetta. – Avustusta saatiin 1,6 miljoonaa euroa, lainaa otettiin vain puoli miljoonaa ja 300.000 euroa piti kattaa jollain tavalla. Laina otettiin viiden vuoden lainana ja nyt kahden vuoden aikana sitä on jo maksettu 250.000 euroa, ajatelkaa! Se on valtava rahasumma. Ei se ihme ole, että seurakunnan talous notkahtelee ja kassa on kuiva.
Myös Koskinen huomautti, että kassakriisi johtunee suureksi osaksi huonosti rahoitetusta kirkkoremontista ja Koskenranta arvioi, että kirkkolainaa otettiin liian vähän ja liian tiukalla maksuohjelmalla.
Entinen pitkäaikainen seurakunnan päättäjä Nieminen huomautti, että seurakunta täyttää pian 300 vuotta.
– Aika ei ollut hääppöinen, oli pitkät sodat, isoviha, nälänhätää. Mutta kas vain, petäjävetiset rakensi kirkkoaan. Ei Petäjävesi mikään köyhä ole, nämä kaikki on meidän! Ja vieläpä nyt voidaan sanoa, että kirkko on hienossa kunnossa. Kun katsoo ympärilleen, niin hyvältä näyttää, Nieminen totesi.
– Ihmiset ovat sanoneet, että kyllä se oma seurakunta olisi tärkeä. Eikä se mitenkään kiellä eikä estä yhteistä toimintaa, päinvastoin sitä voisi olla entistä laajemmin. Nieminen kuitenkin muistutti, että evankeliumin julistaminen on tärkeintä.
– Me emme saa lähestyä näitäkään asioita pelkkien numeroiden kannalta. Niin kuin ruotsalaiset lähtivät koronataisteluun katsomalla vain numeroita ja unohtui ihminen, niin huonostihan siinä kävi. Tässä pitäisikin miettiä mikä olisi ihmisille kaikkein parasta.
Heinäaho komppasi ja muistutti, että kuntaliitoksissa aina heikompi ja huonompi jää häviölle ja sama varmaan pätee näiden seurakuntien kanssa.
– Kun viimeksi äänestin, ajattelin, että valtuustolla on selkärankaa säilyttää oma seurakunta.
Kaikilla on sama tähtäyspiste
Laitinen totesi illan päätteeksi, että kaikissa illan puheenvuoroissa on ollut sama tähtäyspiste, joka on etsiä seurakunnan hyvää ja parasta, sitä miten se seurakunnan ja kirkon perustehtävä voisi rikkaasti toteutua niin Petäjävedellä, Multialla kuin Keuruulla.
– Siitä huolimatta, että keskusteluissa näkökulmat ja keinot, kuinka sinne mennään, ovat saattaneet vaihdella ja olla erilaisia, niin silti keskustelu on ollut varsin rakentavaa ja hyvää.
– Se, että olette olleet täällä ja keskustelleet aktiivisesti, kertoo siitä, että seurakunta on teille merkityksellinen ja tärkeä.
Seurakuntien kirkkoneuvostot kokoontuvat päättävät yhdistymisestä elokuun alussa. Jos neuvostot hyväksyvät liitosesityksen, asia viedään kirkkovaltuustoille päätettäväksi elokuun lopulla. – SK
