Puttolassa Ritva Koljosen kanssa viihtyvät nuoremmatkin sukupolvet, kuten Charlotta Sevon, Timo Koljonen ja heidän tyttärensä Sieglinde. Tänä vuonna Timo Koljonen on ollut Petäjävedellä etätöissä maaliskuusta lähtien. Ritva Koljosella on kolme lasta ja kohta kymmenen lastenlasta.
Puttolassa viihtyvät lastenlapsetkin
– Tervetuloa työleirille, naurahtaa Ritva Koljonen kesäpaikkansa pihassa. Vanha, lähes satavuotias talo ja viehättävä pihapiiri näyttävätkin siltä, että paikassa on tehty töitä; rakennukset on pidetty kunnossa ja kukkaistutukset kukoistavat.
– Olen itse maalaistalosta Hämeestä ja tottunut tekemään kaikkea. Täällä on kiva, kun on saanut tehdä, meillä on täällä marjapensaitakin ja kasvimaa. Kasvimaa tosin on muuttunut vaatimattomammaksi, enkä enää itse jaksa kauheasti touhuta, Ritva Koljonen sanoo.
– Nyt on tullut läträttyä vedessä rantasaunalla neljävuotiaan pojantyttäreni kanssa. Tässä on matala ranta ja siinä on nyt todella lämmintä vettä.
Maaliskuusta koronaa paossa
Puttola lähellä Petäjäveden vanhaa kirkkoa on Ritva Koljosen miehen kotitalo.
– Kaikki rakennukset peruskorjattiin 1990-luvun lopussa. Mieheni kuoli vuonna 1997, kun päärakennuksen peruskorjaus oli vielä kesken, Ritva Koljonen kertoo.
– Silloin, kun mieheni vanhemmat elivät, kävimme täällä muutaman kerran vuodessa. Kun olimme työelämässä, täällä käyminen jäi vähemmälle, Helsingistä ei oikein viikonlopuksi viitsinyt tänne asti lähteä. Mutta silloin, kun päärakennusta korjattiin, kävin täällä joka viikonloppu, lähdin usein vasta maanantaiaamuna.
Ritva Koljonen kertoo jääneensä eläkkeelle vuonna 2002 ja viettäneensä silloin Petäjävedellä viisi kuukautta, toukokuun alusta syyskuun loppuun.
– Syksyllä poimin marjoja ja sieniä, Koljonen toteaa.
– Viime vuosina on tullut oltua täällä vähemmän, mutta tämä vuosi on ollut poikkeus. Tulimme tänne jo maaliskuussa, ennen kuin Uusimaa eristettiin, ja Helsingissä olemme käyneet vain pari kertaa. Poikani on tehnyt täällä etätöitä maaliskuusta lähtien.
– Etätyöt ovat onnistuneet täältä käsin todella hyvin, tosin nyt olisi jo kiva käväistä välillä toimistollakin, Timo Koljonen sanoo.
– Olen kyllä aiemminkin tehnyt täältä käsin etätöitä. Ja kun töissä oli projekteja Suolahdessa ja Vilppulassa, täältä käsin oli hyvä työskennellä.
Kesämusiikkisarja kuuluisi kesään
Puttolassa viihtyvät myös Ritva Koljosen lapset ja lastenlapset.
– Lastenlapset ja heidän kaverinsa ovat olleet täällä monena keväänä istuttamassa puuntaimia ja tekemässä taimikonhoitotöitä. Minä olen ollut työllistettynä, kun olen laittanut heille ruokaa. Joskus nuoria on ollut täällä kerrallaan seitsemänkin, Ritva Koljonen kertoo.
– Täällä pääsee kunnolla rentoutumaan, aivan eri tavalla kuin Helsingissä, 22-vuotias Annika Koljonen, yksi Ritva Koljosen lapsenlapsista toteaa.
– On todella hauska päästä tänne kesällä. Nyt olen ollut maalaamassa aittaa.
Tänä kesänä Ritva Koljonen kertoo työllistäneensä itseään lupiinien hävittämisellä.
– Koetan kerätä niitä tien varresta pois, postin hakemisessa menee kauan, kun jään lupiinien kimppuun. Parina vuonna hävitin jättipalsamia, joka levittäytyi tänne, ja sen taisin saadakin katoamaan, Ritva Koljonen kertoo.
– Tänä vuonna on sääli, kun ei ole vanhan kirkon kesämusiikkisarjaa, eikä Takomarkkinoita. Joskus aikaisemminhan täällä oli oma kesäteatterikin, nyt viime vuosina olemme käyneet katsomassa vierailuesityksiä ja lähiseudun kesäteatteriesityksiä. Petäjävedellä on kyllä hyvät palvelut, minä en kaipaa täältä muualle ostoksillekaan, Ritva Koljonen toteaa. – TL
Puttolan päärakennus, navetta ja aitta on rakennettu vuonna 1928, piharakennus on niitä vanhempi. Kukkapenkki kukkii monen värisenä. Sieglindellä on aitassa oma kauppa. Kaikki pihan rakennukset on peruskorjattu. Maakellarin oven vieressä kasvaa humalaa. Sieglinde kertoo pitävänsä muun muassa pomppimisesta.
