– Tomppilampi on pieni, eikä tämän rannoilla ole meidän talomme lisäksi kuin yksi kesämökki, Kari ja Satu Veijonen kertovat.
Lapsuusmaisemista löytyi kodin paikka
Pettuveen paras paikka -juttusarjassa esittelemme petäjävetisille tärkeitä paikkoja. Kriteerit saavat olla millaiset tahansa, sillä nehän ovat henkilökohtaiset. Tehtävänä on myös vinkata seuraava haastateltava – niin annetaan jutun kiertää vapaasti minne vain.
Nyt menemme Kari ja Satu Veijosen luo Nyrölään, Tomppilammen rannalle. – Nyrölähän ei oikeastaan ole Petäjäveden kyliä, mutta kyllä tämä lähinnä Nyrölää on, vaikka onkin Petäjäveden puolella. Jyväskylän raja on alle sadan metrin päässä, myös Tomppilammen toinen pää kuuluu Jyväskylään. Olemme käyneet uimallakin kaupungin puolella, Kari Veijonen naurahtaa.
Kari Veijosen kotitalo on kilometrin päässä, joten nykyisen kodin tienoot ovat hänen lapsuuden maisemiaan. – Silloin tässä oli pelkästään metsää. Isoisäni osti tämän metsäpalstan 1940-luvulla Kaarlo Syvännöltä, joka muutti vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa Israeliin.
Luontoa ja puutarhaa
Kari ja Satu Veijonen rakensivat paikalle talonsa vuonna 1989. – Paikka on hyvä, tästä ajaa puolessa tunnissa kaupunkiin. Minä olen töissä Uuraisilla, ja sinnekin pääsee puolessa tunnissa, samoin Petäjävedelle on puolen tunnin matka, Satu Veijonen kertoo.
– Täällä on rauhallista, ohikulkijoita ei juuri ole, eikä autojen ääniä kuulu. Keväisin yleisimmät ohikulkijat ovat joutsenet ja kurjet, ja kevätaamuisin töihin lähtiessä pihaan kuuluvat teerien soidinäänet. Marjat ja sienet löytyvät osittain jopa omalta tontilta, Veijoset luettelevat paikan hyviä puolia.
Kari Veijonen harrastaa kalastusta ja metsästystä, talvisin umpihankihiihtoa ja lumikenkäilyä. – Tässä harrastuksiin pääsee kotiovelta. Kalastusta harrastan periaatteessa ympäri vuoden, sekä tässä kotilammella että kauempana. Talvisin käyn pilkillä ja kesäisin etenkin viehekalastus kiinnostaa. Verkkoja on myös tullut pidettyä, mutta ei nyt muutamaan vuoteen. Katiska on kyllä järvessä, Kari Veijonen kertoo.
Satu Veijonen taas viihtyy puutarhassa. Hyvin hoidettujen kukkapenkkien lisäksi pihasta löytyy perunamaa ja kasvimaa, jossa kasvaa muun muassa porkkanaa, punajuurta, hernettä, salaattia, sipulia ja retiisiä, sekä mansikkamaa, marjapensaita ja kasvihuone, jossa kasvaa tomaatteja, paprikoita ja kurkkuja. – Minun pitää saada kädet multaan, pelkkä parvekeviljely ei riittäisi. Olen pitänyt kasvien hoitamisesta aina, lapsenakin. Mummolassakin hoidin kasvihuonetta.
– Kukat ovat oikein intohimo minulle. Kasvatan sekä kukkien että vihannesten taimia itse siemenistä. Kukkapenkit teen sellaisen periaatteen mukaan, että penkissä aina olisi joitakin kukkivia kukkia.
Kesämökki samassa
Talon lisäksi tontilla on rantasauna, ja rannassa nuotiopaikka ja laituri. Tomppilampi on pieni, eikä naapureita juuri ole. Lammen rannalla on Veijosten talon lisäksi vain yksi kesämökki. – Tässä on se hyvä puoli, ettei tarvitse erikseen kesämökkiä, jonne pitäisi lähteä ja lähtiessä aina pakata, Satu Veijonen toteaa.
– Toisaalta tässä ei oikein osaa heittäytyä lomailemaan samalla tavalla kuin mökillä ehkä osaisi. Laiturilla ei osaa istuskella miettimättä, mitä tekemistä talosta tai pihasta löytyisi.
Tontilla on myös oikea maakellari, jossa Veijoset säilyttävät marjamehuja ja juureksia, talvisin myös talvehtimassa olevia kukkia. Uusin rakennus on omalta tontilta kaadetuista puista tehty hirsinen autokatos. Vanhemmassa autotallirakennuksessa on myös verstastilaa.
– Luonto ja luonnossa oleminen ovat tärkeitä meille molemmille, Veijoset toteavat.
– Minä en ainakaan vielä voisi kuvitella asuvani kaupungissa, en ainakaan kerrostalossa, rivitalo olisi vähintään oltava, Satu Veijonen sanoo.
– Emme me kuitenkaan erakkoja ole, viihdymme myös ihmisten keskuudessa. Mutta tämä on hyvä paikka asua, Kari Veijonen toteaa. – TL
Kari ja Satu Veijosen Pettuveen paras paikka löytyy Nyrölästä, aivan Jyväskylän rajan tuntumasta. Rantasaunan kulmilta avautuvaa näkymää kelpaa ihailla. Tontilla on muun muassa viinimarjapensaita, kasvimaa, perunamaa ja kasvihuone sekä kukkapenkkejä. Pihasta löytyy myös Satu Veijosen itse tekemiä pajukoristeita, vanhat kärrynpyörät ovat löytäneet paikkansa autotallirakennuksen ovien päältä.
