Seurakuntien yhdistyminen jakaa mielipiteitä myös entisissä päättäjissä
Petäjävesi-lehdeltä toivottiin osana keskustelua entisten, pitkänlinjan kirkkovaltuutettujen sekä entisen kirkkoherran näkemyksiä suunniteltuun Petäjäveden, Keuruun ja Multian seurakuntien yhdistymiseen.
Pitkän linjan päättäjät kommentoivat
Veikko Muhos oli yhteensä 20 vuotta kirkkovaltuustossa ja hän kannattaa seurakuntien yhdistämistä. Muhoksen mukaan yhdistymistä alettiin valmistelemaan jo vuonna 2017 yhdessä Multian ja Keuruun seurakuntien kanssa. Silloin aloitettiin myös viranhaltijoiden yhteistyö ja papit alkoivat tuuraamaan toisiaan.
– Silloisella kirkkoherralla Seppo Ojalalla oli iso rooli siinä, että viranhaltijoiden yhteistyö alkoi, Muhos kiittää.
Muhoksen mukaan vuonna 2018 yhteisten tapaamisten yhteydessä tuli jo ilmi kolmen seurakunnan kirkkoneuvostojen yhteinen tahtotila yhdistyä. Myöhemmin kapituli otti aika kovan kannan, että yhdistyä pitää.
– Viime vuonna kirkollisvaalien jälkeen vaihtui noin puolet kirkkovaltuutetuista ja tuli paljon uusia. Heille yhdistymisasia on ehkä tullut uutena asiana.
– Minulla on ollut alusta asti se käsitys, että jotain pitää tehdä tai olisi pitänyt tehdä jo aiemmin, enkä ole ollut yhdistymisetä vastaan koskaan, Muhos toteaa. – Tässä tapauksessa, jos halutaan toimia seurakuntana edes jotenkin siedettävällä tasolla, jotain tällaista pitää tehdä. Uuden seurakunnan malli on sitten eri asia, nyt esillä on ollut kaksi vaihtoehtoa: kappeliseurakunta tai kokonaan uusi, yhteinen seurakunta, jonka nimi vaihtuisi.
Esko Karén oli mukana kirkkovaltuustossa yli toistakymmentä vuotta. – Seurakuntien yhdistymisestä ei silloin puhuttu, mutta yhteistyöstä silloin tällöin keskusteltiin. Talous ei ollut kaksinen siihenkään aikaan, töitä se teetti saada talous tasapainoon ja isoja remontteja tehtiin, Karén muistaa.
– Itsenäinen seurakunta olisi tietysti kaikkein paras, mutta jos itsenäisenä seurakuntana jatkaminen tietää paljon leikkauksia, niin onko siinäkään tolkkua.
Karén muistuttaa, ettei Petäjäveden seurakunnan talousnäkyvät ole kaksiset: verotuottoja ei ole riittävästi talouden kunnossapitämiseksi, seurakunnan metsät alkavat kohta olla putsatut ja vaikka kiinteistöt ovat kunnossa, niin niistä on silti kustannuksia. – Jos itsenäisenä jatkaminen tarkoittaisi sitä, että meillä on kirkkoherra, kanttori ja haudankaivaja, niin ei ole järkeä siinäkään. Periaatteessa siis hyväksyn tämän kappelimallin yhdistymisen.
Kaarlo Nevala oli kirkkovaltuustossa yhteensä 12 vuotta. – Seurakunnan talous oli aina suurennuslasin alla, koska alijäämäisiä tilinpäätöksiä näytti tulevan. Metsän myynnillä paikattiin toimintatuottojen ja verotulojen niukkuutta, Nevala muistelee. – Seurakuntien yhdistyminen oli puheissa tietyllä tavalla mukana ja oikeastaan tiivistyi varsin suureksi mahdollisuudeksi viimeisen kauden loppuvaiheessa. Mitään virallista ei kuitenkaan muistaakseni aloitettu seurakuntien yhdistämisestä, mutta taustalla se kuitenkin kasvoi.
Nevala toteaa, ettei ole tällä hetkellä tietoinen seurakunnan taloudellisista tunnusluvuista. – Oletan, että mahdollisuudet jatkaa itsenäisenä seurakuntana ovat ilmeisen mahdottomat. En voi puolustaa näkökantaani tiedonpuutteen vuoksi. Silti en näe uhkaa seurakunnan identiteetin menettämisen suhteen, jos liitymme Keuruun ja Multian kanssa, Nevala toteaa.
– Yhteistyö näiden seurakuntien kanssa on ollut jo pitkään hedelmällistä, esimerkiksi rippikoulutyössä. Itse ajattelen, että seurakuntien yhdistyessä toiminnalliset mahdollisuudet säilyvät. Identiteetti muodostuu seurakuntalaisten aktiivisuudesta, koska seurakuntahan olemme me seurakuntalaiset, ei työntekijät eikä tilat. Tämä tarkoittaa tulevaisuudessa entistä enemmän seurakuntalaisten aktivoitumista ja aktivoimista kantamaan vastuuta seurakunnan toiminnoista. Ymmärrän, ettei Kristuskaan ohjeistanut meitä omistamaan vaan palvelemaan toinen toisiamme. Liikaa on otettu kirkko-organisaatiossa mallia yhteiskunnan rakenteista, kuten kunta-alalta. Tämä työntekijä- ja työalakeskeisyys kasvoi 60-luvulta lähtien ja paisutti systeemin hintaa.
Heikki Nieminen toteaa, että yhdistymisasiassa voidaan edetä kuten koronassa: joko talous etukenossa tai hengellisen näkemyksen kautta. – Nyt talous on ollut määräävä tekijä, eikä ole tutkittu miten pieni seurakunta voisi elää. Nieminen uskoo, että monelle seurakuntalaiselle olisi tärkeää, että jatkossakin olisi oma kotoinen seurakunta, ja ettemme olisi jonkun alaisia. Toisaalta piispa on näkemässä realiteetit ja pitäisi pystyä toimimaan yhdessäkin. – Mutta eikö nykyistä hyvää yhteistyötä voisi syventää ja parantaa?
– Viime vuosina ehkä pikkuisen liikaa on kulutettu rahaa, vaikka iloitsen kyllä siitä, että rakennukset ovat kunnossa, Nieminen sanoo. – Kyllä tämä on äärettömän vaikea asia.
Nieminen oli aikoinaan pitkälti toistakymmentä vuotta kirkkovaltuutettuna ja puheenjohtajanakin jo kirkkoherra Hännisen aikaan. Hiippakuntavaltuustossa yhdistämisestä alustavasti jo keskusteltiin, mutta ei kirkkovaltuustossa vielä silloin.
16 vuotta aiemmin kirkkovaltuustossa ollut Maila Pirkkalainen toteaa, että vielä tarkemmin pitäisi asiaa selvittää.
– Onko kaikkia kiviä ja kantoja vielä käännetty? Ei vielä kannata suin päin mennä, se on kuitenkin niin iso asia Petäjäveden seurakunnalle. Ja ovatko kaikki sitten tyytyväisiä, kun muut päättävät meidän puolestamme? Jos on ihan pakko, niin sitten yhdistytään, mutta vielä kannattaa ottaa jatkoaika.
Pirkkalainen iloitsee siitä, että asiasta on alettu keskustella. – Nyt asiaa pitää pitääkin esillä.
– En usko, että Keuruulla ja Multialla on niin hyvin pullat uunissa kuin meillä. Koko sen ajan, kun olin kirkkovaltuustossa, meillä oli jokin projekti päällä ja välillä myytiin omaisuutta, että talous pysyi tasapainossa. Se oli aika työlästäkin, mutta olimme kyllä ylpeitäkin itsestämme, Pirkkalainen toteaa.
Ja mitä sanoo Seppo Ojala?
Entinen kirkkoherra Seppo Ojala toteaa, ettei entisen kirkkoherran tule enää puuttua asioihin, mutta muistellahan aina voi.
– Yhteistyö käynnistyi Multian kanssa jo kymmenen vuotta sitten ja keskustelua siitä, ettei pienen seurakunnan resurssit tule riittämään, on käyty näiden vuosien aikana. Korjausvelkaakin oli miljoonia euroja. Talous oli huono jo silloin kun tulin kirkkoherraksi vuonna 1997. Vanhan kirkon säätiö valmistui 2001 ja sillä rationalisoitiin talouden toimintaa ja hoidettiin vanhan kirkon asioita.
Ojala kertoo, että syvempiä yhteistyökuvioita Keuruun ja Multian kanssa alettiin käymään muutama vuosi sitten. – Myös Jyväskylän rovastikunnan tasolla luotiin malleja syvempään yhteistyöhön ja todettiin jo silloin, että Keuruu ja Multia on Petäjävedelle luontevin yhdistymissuunta, ja sama linjaus on siis nytkin. Multian osaltahan tilanne on selvä, koska heillä ei ole nyt edes omaa kirkkoherraa.
– Minä en pelkää seurakuntaliitosta. Se ei ole ydin. Jos liitos auttaa hoitamaan taloutta ja hallintoa, ja varmistetaan, että toiminnallinen identiteetti jää kullekin seurakunnalle edelleen – jos siitä huolehditaan, yhdistyminen ei ole kriittinen kysymys.
– Järkevin vaihtoehto on varmasti se, mitä nyt suunnitellaan. Ojala sanoo. – Petäjäveden tilanne on nyt hyvä, kun kaikki kiinteistöt on käyty läpi, vaikka seurakuntakoti on huonossa hapessa. Ongelmia on varmaan tulossa vanhojen kiinteistöjen kanssa. Ja kirkkoremontti oli perusteltu ja järkevä.
– Taloudelliset realiteetit, joita korona vielä entisestään syventää, ovat sellaiset, ettei voida pyörittää toimintaa, jos rahat loppuvat. Se on surullista, jos on itsenäinen seurakunta, mutta vain kolme työntekijää. Maalaisjärkeä pitää olla, Ojala sanoo.
– Petäjävesi on aktiivinen seurakunta ja toiminnalliset edellytykset ovat hyvät. Nykyisen kirkkoherran Laura Laitisen linjaa tuen, se on sama kuin itselläkin on ollut, Ojala sanoo.
Muuten Seppo Ojalalle kuuluu eläkepäivilleen hyvää, rauhallista eloa. Hän tekee edelleen toimituksia pyydettäessä, ja niitä on petäjävetisiltä tullutkin vieläkin säännöllisesti. – SK
