Kirkkoherra Laura Laitisen vastine Antti Koskiselle 6.5.2020
Tuntuu hyvältä huomata, että oma seurakunta on niin monelle niin merkityksellinen. Siitä kertoo myös Antti Koskisen haastattelu. On hienoa, että oman seurakunnan asiat kiinnostavat ja niistä halutaan keskustella, ja ennen kaikkea: omalle seurakunnalle halutaan hyvää.
Se on myös meidän johtavien viranhaltijoiden, työntekijöiden ja luottamushenkilöiden toive ja tavoite. Tavoite on säilyttää Kristuksen kirkon ja seurakunnan työ Petäjävedellä.
Antin haastattelussa oli muutamia asioita, jotka haluan selventää ja oikaista.
Antti kritisoi sitä, että seurakuntien yhdistymisasiaa ei ole aikaisemmin tuotu valtuustoon keskusteltavaksi vaan valmistelutyötä on tehty suljettujen ovien takana iltakouluissa. Tämä on tavallinen toimintatapa. Vielä ei ole ollut yhtään asiaa, joka olisi voitu kirkkovaltuustoon tuoda päätettäväksi. Eikä kirkkoneuvostokaan ole päättänyt vielä esittää kirkkovaltuustolle seurakuntarakenteen muutosta. Kirkkoneuvosto on päättänyt kahdesta asiasta:
1. Keuruun, Multian ja Petäjäveden seurakuntien selvitystyöryhmän perustaminen kesäkuussa 2019.
2. Pyyntö Lapuan hiippakunnan tuomiokapitulille selvitysmiehen nimeämisestä syksyllä 2019.
Päätöksentekoprosessi etenee kolmen kirkkovaltuuston yhteisen mielipiteen mukaan seuraavasti:
Ensin pidetään seurakuntalaisten kuuleminen kaikissa seurakunnissa. Petäjävedellä ilta jäi pitämättä valmiuslain voimaanastumisen takia. Petäjäveden valtuusto kokoontui iltakouluun huhtikuussa pohtimaan sitä, olisiko seurakuntalaisten kuuleminen mahdollista jollain muulla tavoin kuin fyysisenä kohtaamisena. Valtuutetut tulivat siihen tulokseen, että vaihtoehtoiset tavat eivät ole mahdollisia, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi odottaa korona-pandemian laantumista ja kokoontumisrajoitusten lieventymistä.
Toiseksi kun seurakuntalaisten kuuleminen on saatu tehtyä, rakennemuutosasia etenee kunkin seurakunnan kirkkoneuvostoon, jossa kirkkoneuvostot tekevät esityksen kirkkovaltuustoille. Jos yksikin kirkkoneuvosto tekee kielteisen päätöksen eli että eivät esitä kirkkovaltuustolle yhdistymistä, koko prosessi seisahtuu tai jopa loppuu. Jos kaikki kolme kirkkoneuvostoa päättävät esittää kirkkovaltuustoille yhdistymistä, vasta siinä tapauksessa asia etenee.
Kolmanneksi Keuruun, Multian ja Petäjäveden seurakuntien kirkkovaltuustot päättävät seurakuntien liitoksesta. Jos yksi tai useampi kirkkovaltuusto päättää että kyseinen seurakunta ei halua yhdistyä kahden muun kanssa, prosessi raukeaa siinäkin tapauksessa.
Oli epäselvää, kuka tekee lopullisen päätöksen Petäjäveden lähtemisestä mukaan seurakuntaliitokseen: kirkkovaltuusto vai tuomiokapituli. Tähän on yksinkertainen vastaus: Petäjäveden seurakunnan kirkkovaltuusto.
Lopullisen sinettinsä liitokseen lyö kolmen valtuuston yhdenmukaisten päätösten pohjalta Kirkkohallituksen täysistunto. Näin siitä syystä, että sen lopullisen liitospäätöksenhän tekee Kirkkohallituksen täysistunto seurakuntien yhteisestä esityksestä, tuomiokapitulin puollettua esitystä. Tuomiokapituli voi tehdä aloitteen seurakunnan liittämisestä johonkin toiseen. Silloinkin sen täytyy kuulla kirkkovaltuustoa.
Tuomiokapituli on tukenut meitä kaikkia tässä prosessissa koko matkan ajan. Heidän tehtävänsä on auttaa ja tukea seurakuntia niin että kirkon perustehtävä voisi toteuta mahdollisimman hyvin ja laadukkaasti seurakunnissa. Sitä tehtävää kapitulin työntekijät ovat ansiokkaasti myös meidän kanssamme tehneet. Tuomiokapitulin on edellä mainitusta tehtävästä käsin myös huolehdittava siitä, että seurakunta voi tehtäväänsä toteuttaa. Että talous ja muut resurssit ovat kunnossa, että hallinto toimii hyvin ja lainmukaisesti ja että työyhteisö voi hyvin. Jos tuomiokapituli katsoo, että seurakunta ajautuu konkurssiin tai muusta syystä ei pysty enää toimimaan itsenäisesti, on heidän velvollisuutensa puuttua tilanteeseen.
Lapuan hiippakunnan tuomiokapituli on rohkaissut ja tukenut tätä kolmen seurakunnan yhteistyö- ja liitosprosessia usean vuoden ajan tarjoamalla asiantuntemusta, työkaluja ja runsaasti omaa aikaansa. Tämä kertoo siitä, että he tahtovat auttaa seurakuntaa löytämään keinot säilyttää seurakunnan elämä vireänä ja monipuolisena Petäjävedellä. Heidän intressinsä ei ole jyrätä seurakunnan omien päättäjien yli. He puuttuvat asioihin vain sellaisessa tilanteessa, jossa mitään muuta ei ole tehtävissä. Vielä sellainen tilanne ei ole.
Meidän on katsottava enemmän eteenpäin kuin taaksepäin. Me olemme kiitollisia kaikesta siitä, jota menneet sukupolvet ovat tehneet oman seurakuntamme hyväksi. Kaikki se on rakentanut Petäjäveden seurakunnasta sen, mikä se nyt on. Täällä on yhdessä tekemisen kulttuuri ja rohkeus tarttua toimeen. Me emme kuitenkaan voi tuudittautua vain sen varaan mitä joskus on tehty, vaan meidän on kannettava oma vastuumme ja omana aikanamme kehittää, turvata ja rakentaa seurakuntaa tämän ajan keskellä. Meidän tehtävämme on tehdä se minkä voimme, jotta sanoma Kristuksesta, Hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan kuuluisi kauas. Sen vuoksi on kysyttävä, jos emme lähde yhteiselle tielle Keuruun ja Multian kanssa (tai Jyväskylän kanssa, mutta se suunta ei ole yksin meidän päätettävissämme), mitä me teemme? On selvää, että näillä taloudellisilla realiteeteilla emme voi jatkaa samaan malliin kuin nyt. Jos säilymme itsenäisenä seurakuntana, lähivuosina esimerkiksi työntekijäresurssit pienenevät alle puoleen nykyisestä irtisanomisten myötä. Jos jatkamme nykyisellään, joudumme lähikuukausina turvautumaan lainarahaan saadaksemme palkat maksettua. Se on täysin kestämätön tilanne seurakuntataloudelle. Siksi yhteinen seurakunta Keuruun ja Multian kanssa minusta ennemmin takaa työntekijöiden säilymisen Petäjävedellä kuin se, että emme liittyisi yhteen.
Jos liitos tapahtuisi, sitten ei olisi enää Keuruun tai Multian tai Petäjäveden päättäjiä, ei metsiä , ei työntekijöitä eikä kiinteistöjä. Olisi sen yhden seurakunnan päättäjät, metsät, työntekijät ja kiinteistöt. Jos yhdistymisestä tulisi myönteinen päätös, liitos tapahtuisi liittymissopimuksen myötä. Sopimuksessa voidaan määritellä yhdistymisen ehdot ja sopia metsistä ja muusta omaisuudesta esimerkiksi siinä tilanteessa jos jokin seurakunta joskus irtautuisi uudesta seurakunnasta. Sopimukseen voidaan kirjata myös kohtia liittyen työntekijöihin ja kiinteistöihin.
Tällä hetkellä Petäjäveden seurakunnassa ei ole tarkoitus luopua vanhasta pappilasta. Seurakuntakodista luovutaan lähivuosien aikana, mutta vanha pappila ja molemmat kirkot jäävät hyviksi toimipaikoiksi senkin jälkeen.
Pohdittavaksi jätän piispamme Simo Peuran kysymyksen: ”Mitä tarkoittaa oma seurakunta? Tarkoittaako se sitä, että on olemassa itsenäinen hallinnollinen yksikkö nimeltä Petäjäveden seurakunta, ja jonka resurssit ovat minimaaliset vai tarkoittaako se, että täällä on Petäjäveden kirkko ja vanha kirkko, jotka ovat virkeän ja toimivan seurakuntaelämän keskuksia?”
Lopuksi haluan kannustaa kaikkia petäjävetisiä avoimeen ja rakentavaan keskusteluun seurakunnan asioista ja Keuruun, Multian ja Petäjäveden seurakuntien mahdollisesta yhdistymisestä. Minä ja talouspäällikkö Raija Kivelä, kaikki kirkkovaltuutetut ja työntekijät keskustelemme mielellämme ja vastaamme kysymyksiin.
Hyvä Jumala ohjatkoon meitä, ja antakoon viisautta, voimia ja rohkeutta muutoksen keskelle!
– Laura Laitinen, kirkkoherra
laura.laitinen@evl.fi / 040 526 2107
