Jere Kivisen kuviksen miniatyyriveistos.
Tällaista on etäkoulu!
Videopalavereita, opetusvideoita, itsenäistä työskentelyä, omia projekteja, puheluita open kanssa ja ahkeraa viestien ja kuvien lähettelyä.
Koronaepidemian aiheuttamaa etäkoulua on käyty nyt kolme viikkoa. Petäjäveden lukio siirtyi etäopetukseen maanantaina 16.3. ja peruskoulussa sama käytäntö astui voimaan keskiviikkona 18.3. Niin oppilaat, vanhemmat kuin koulujen henkilökunta joutuivat uuden tilanteen eteen nopeasti. Kun ensimmäiset merkit etäkoulun mahdollisuudesta ilmaantuivat taivaalle, piti jo kiireesti aloittaa valmistautuminen, vaikka tulevasta ei ollut tarkkaa tietoa.
Koululaiset pakkasivat kaikki koulutarvikkeet reppuunsa jo perjantaina 13.3. ja koko viikonloppu elettiin odottavassa epätietoisuudessa. Maanantaina 16.3. hallitus totesi Suomen olevan poikkeusoloissa koronaviruksen vuoksi ja jo tiistaina useimmat koululaiset olivat jo kotona, vaikka koulun ovet olivatkin vielä auki. Keskiviikkona alkoikin sitten varsinainen etäkouluarjen opettelu.
Yhteiskunnan kannalta kriittisillä aloilla työskentelevien vanhempien 1.-3.-luokkalaiset lapset ovat kaiken aikaa käyneet koulua koulun tiloissa, mutta kovin pieneksi on koululaisten määrä kutistunut: lähikoulua käy Kirkonkylän koululla kymmenkunta oppilasta ja Kintauden koululla muutama oppilas.
Välinerallia ja digihyppäyksiä
Miten etäopiskelu sitten tapahtuu, kun ei kokoonnutakaan entiseen tapaan koululuokkaan? Käytännöt ovat kirjavia ja keinot monet. Ideana on, että opettaja lähettää koululaisille tehtävät 1-5 päiväksi kerrallaan, jotka oppilaat suorittavat joko itsenäisesti tai opettajan ohjauksessa.
Päivän tai viikon lopuksi tehtävät palautetaan lähettämällä niistä kuva tai viesti opettajalle tai sitten vanhemmat kuittaavat ne tehdyiksi ja tarkistetuiksi.
Tehtävien jakamisessa, viestien vaihdossa ja kommunikoinnissa on käytössä useita kanavia: Pedanet, Wilma, Whatsap-ryhmät, Microsoft Teams, Bingel, tekstiviestit ja ihan perinteiset puhelut, joita soitellaan niin opettajalta oppilaalle kuin toisinkin päin.
Haasteellista on varmistaa, että kaikilla on pääsy käytössä oleviin kanaviin ja kaikki osaavat niitä myös käyttää.
– Kyllä siinä sellainen alkushokki oli. Kaikilla lapsilla ei aluksi ollut laitteita etäopiskeluun, ja oltiin kännyköiden varassa. Nyt olemme saaneet kaikille pädit tai vastaavat käyttöön. Opettajien valmiudet käyttää sähköisiä alustoja olivat erilaiset: toisilla ne olivat jo valmiiksi käytössä ja toiset joutuivat opettelemaan ohjelmien ja sovellusten käytön kaiken muun keskellä, kertoo Kintauden koulunjohtaja Heikki Tyrväinen.
Niin Kintaudella kuin kirkonkylälläkin lähtökohtana on ollut se, että ainakin alkuun opetuksessa käytetään niitä välineitä, jotka ovat lapsille ennestään tuttuja – eli esimerkiksi oppikirjoja – ja siirrytään pienin askelin uusiin työtapoihin.
Opettajat ovat alkaneet esimerkiksi lähettää oppilaille lyhyitä opetusvideoita tai antaneet tehtäviä erilaisista digitaalisista oppimateriaaleista. Jotkut opettajat pitävät myös koko luokan yhteisiä videokokoontumisia esimerkiksi kerran viikossa.
– Nyt ei oteta mitään digiloikkia, vaan pikemminkin pieniä digihyppäyksiä, kiteyttää Tyrväinen.
Isommilla paljon video-opetusta
Yläkoulun ja lukion puolella nuorten valmiudet sähköisten välineiden käyttöön ovat luonnollisesti paremmat, ja siellä opetusta annetaan paljon reaaliaikaisella videoyhteydellä.
– Video-opetus otettiin aika pian käyttöön ja opettajille annettiin siihen käyttöönottokoulutusta. Tällä hetkellä useimmilla kursseilla annetaan video-opetustunteja lukujärjestyksen mukaisina aikoina itsenäisen opiskelun ja etätehtävien tueksi, kertoo lukion opettaja ja apulaisrehtori Tuomas Torkki.
Yläkoululla on menty samoilla linjoilla.
– Tosi hyvin nuoret ovat olleet videotunneilla paikalla. Joidenkin oppilaiden perään olemme joutuneet kyselemään, mutta heilläkin syynä on voinut olla se, että yhteydet eivät ole toimineet, kertoo yläkoulun opettaja Jari-Pekka Kanninen.
Oppitunnilla videoyhteyden päässä on iso joukko nuoria, ja järjestyksen ylläpitäminen tarkoittaa esimerkiksi mikin mykistämistä, puheenvuoron pyytämistä kirjoittamalla ja keskustelun käymistä kommenttiosiossa.
– Hirveän hyvin on opettajan ohjeita noudatettu, Kanninen kehuu yläkoululaisia.
Vanhempien ei tarvitse alkaa opettajiksi
Etäkoulussa vanhempien rooli on huolehtia lasten päivärytmistä ja ruokailuista, sekä valvoa ja patistella lapsia koulutehtävien tekemisessä ja tarkistamisessa. Lisäksi lapsia pitää auttaa esimerkiksi takkuilevan tekniikan kanssa ja tietysti pitää yllä positiivista tunnelmaa.
– Vaikka lapset ja nuoret ovat kotona, he eivät ole kotikoulussa. Opettajat opettavat lapsia edelleen, se ei ole vanhempien vastuulla, muistuttaa yläasteen ja lukion rehtori Ville Metsäpelto.
– Tietysti vanhempien apu ja tuki arjen asioissa korostuu, mutta meidän tehtävämme on hoitaa koulun tontti, sanoo Metsäpelto.
– Arvioisin, että vähän arkaillen ja ujosti on käytetty opettajien palveluita, toivottavasti kynnys madaltuu. Opettajat ovat olemassa oppilaiden yhteydenottoja varten ja myös ohjaajat voivat tukea oppilaita myös arjen asioissa, Kanninen sanoo.
Etäkoulu on haaste ja mahdollisuus
Yksi etäkoulun haasteista onkin tilanteet, joissa lapsi tai nuori tarvitsee erityistä tukea oppimiseen tai ylipäätään koulunkäyntiin. ”Kädestä pitäen” opettaminen on saanut uusia muotoja: opettaja voi soittaa tai ottaa videopuhelun, jossa voidaan myös jakaa näyttöä.
– Näin opettaminen ei ole ihan helppoa, pitää löytää uusia tapoja selittää asioita, toteaa Kirkonkylän koulun rehtori Hanna-Maria Jylhä.
Koulunkäynninohjaajat soittelevat tehostetusti niille oppilaille, jotka tarvitsevat enemmän tukea.
Myös erityisopettajat työskentelevät niiden lasten kanssa, joille koulutehtävät tuntuvat vaikeilta tai etäopiskelu ei muuten tunnu sujuvan.
– Soitan oppilaalle aamulla ja käymme yhdessä läpi selkokielellä, mitä tehtäviä pitää tehdä. Näyttää siltä, että mitä enemmän tehtävät siirtyvät digitaalisiksi, sitä enemmän lapset tarvitsevat tukea. Olen antanut yksittäisiä oppitunteja esimerkiksi kellonajoista. Siitä on ollut hyötyä, jos vanhempi on puhelun aikana ollut lapsen vierellä varmistamassa, että ohjeet menevät perille. Jotkut lapset ovat käyneet lähiopetuksessani koululla, kertoo erityisopettaja Riitta Malinen.
– Kyllä se huolestuttaa, miten auttaa riittävästi erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, Heikki Tyrväinen toteaa.
– Pitää muistaa olla armollinen niin opettajana itselleen kuin oppilaillekin. Tässä tilanteessa voimme tinkiä vaativimmista sisällöistä ja tavoitteista, sanoo yläkoulun opettaja Jari-Pekka Kanninen.
Onneksi kukaan lapsi ei ole tippunut pois etäkoulun rattaista, vaan kaikki on saatu kiinni ja yhteys toimii.
Osalle oppilaista itsenäinen opiskelu ja itseohjautuvuus sopii hyvin, paremmin kuin perinteinen luokkatyöskentely.
– Jotkut lapset ovat selvästi hyötyneet tästä erityisjärjestelystä ja ovat aivan puhjenneet kukkaan. Meille tulee kuvia mahtavista lasten tuotoksista, on esimerkiksi kaadettu puita ja tehty oma maja kotimetsään, kertoo Hanna-Maria Jylhä.
Erillään, mutta yhdessä
Petäjäveden koulujen johtajat ovat yhtä mieltä siitä, että vaikka etäopetukseen siirtyminen oli nopea ja monin tavoin hämmentävä tapahtumaketju, asiat ovat sujuneet yllättävän hyvin.
– Tilanne tuli eteen tosi nopeasti, ei ollut juurikaan aikaa valmistautua. Silti kaikki ovat joustaneet ja toimineet tavoitteellisesti yhteisen hyvän eteen, niin opettajat, vanhemmat kuin lapsetkin. Vanhempien viestit koulun suuntaan ovat olleet kannustavia, ja tuntuu, että yhteisöllisyys on voimistunut, vaikka toimimmekin toisista erillään. Siitä tulee kiitollinen olo, sanoo Hanna-Maria Jylhä.
Yläkoulussa ja etenkin lukiossa reaaliaikaiseen etäopetukseen päästiin kiinni nopeasti.
– Lukio on digitalisoitunut jo aiemmin muun muassa sähköisten ylioppilaskirjoitusten myötä. Toki tämä kaikki on vaatinut lisätyötä ja alku oli kuormittava, mutta olosuhteisiin nähden kaikki on mennyt tosi hyvin, sanoo Tuomas Torkki.
Joiltain osin etäkoulu ei voi korvata tavallista koulua.
– Kyllä sen nuorista kuulee, että he kaipaavat jo koulua ja kavereita. Tilanne on niin poikkeuksellinen, että se pakottaa kaikki venymään. Kyllä nämä ovat olleet pitkiä päiviä, miettii Kanninen. – MY
Katso video: Erityisopettaja Riitta Malinen on tehnyt selkokielisiä opetusvideoita erityisesti niitä lapsia ajatellen, joille asiat eivät selviä pelkästään lukemalla.
Katso kuvat: tältä näyttää etäkoulu:
