Eija Hanhimäki emännän roolissa marraskuussa EEPN-verkoston konferenssissa.
Tutkijan leipä koostuu pienistä paloista, ja Eija Hanhimäki pitää siitä
Kun Eija Hanhimäki tavallisena työaamuna starttaa Ylä-Kintaudelta matkaan, on tärkeää, että työkalenteri on mukana. Päivän ohjelma on erilainen aina sen mukaan, kenelle Hanhimäki on budjetoinut työaikaa; tutkimushankkeelleko (ja mille niistä), Opettajankoulutuslaitokselle vai Koulutusjohtamisen instituutille.
Eija Hanhimäki aloitti työt Koulutusjohtamisen instituutissa viime vuoden alussa. Yliopisto oli hänelle entuudestaan tuttu työpaikka, olihan takana pesti Opettajankoulutuslaitoksella vuosina 2016-2018. Välillä Hanhimäki kävi keikan yksityisellä puolella, Spring Housen uravalmentajana.
Koulutusjohtamisen parissa työskentely on kuitenkin Hanhimäelle tietyllä tavalla paluu juurille. Hänen teologian alan väitöskirjansa, joka valmistui v. 2011, käsitteli rehtoreiden eettistä johtajuutta. Eija Hanhimäkeä kiehtoo se, miten paljon etenkin rehtoreilla, mutta myös muilla koulutusalan johtajilla, on vaikutusvaltaa. Ja se, miten paljon hyvää voi saada aikaan hyvällä johtamisella.
– Tajusin, että jos haluaa muuttaa maailmaa, kannattaa vaikuttaa johtajiin, Eija Hanhimäki hymyilee.
Nykyisin rehtoreiden työmaa on hyvin monipuolinen ja kuormittava, välillä jopa mahdoton. Eija Hanhimäen mukaan rehtoreiden työtaakkaa pitäisi jakaa rehtorin ympärillä olevalle tiimille. Johtotiimiä voi myös kouluttaa, jolloin kaikki muutos- ja kehittymispaineet eivät kasaudu rehtorin niskaan.
Kouluttamista riittää
Koulutusjohtamisen instituutti kouluttaa rehtoreita ja muita kasvatus- ja koulutusalan esimiehiä sekä täydennyskoulutuksina että maksullisina kursseina. Lisäksi Instituutti järjestää koulutusjohtamisen perus- ja aineopintoja esimiestehtävissä toimiville tai niihin tähtääville. Koulutusjohtamisen instituutti on ainoa laatuaan Suomessa, ja työtä on enemmän kuin laitos ehtii sitä tehdä.
– Kentällä on paljon esimiehiä, jotka tarvitsevat tukea ja lisäkoulutusta työhönsä. Etenkin ammattikoulupuolella esimiehillä on moninaisia koulutustaustoja. Myös yliopistoilla on paljon johtajia ja esimiehiä, joilla ei ole välttämättä mitään johtamisen koulutusta, Eija Hanhimäki sanoo.
– KAJO-hankkeessa, jossa tällä hetkellä työskentelen, isona tavoitteenamme on luoda Suomeen valtakunnallinen koulutusratkaisu, jonka myötä meillä olisi kasvatus- ja koulutusalan esimiehille ja opettajille erilaisia polkuja oman johtajuusosaamisen kehittämiseen.
Kansainvälistä verkostoitumista
Toisessa hankkeessa, jossa Eija Hanhimäki työskentelee, rakennetaan kansainvälisen EEPN-verkoston voimin EU:lle yhteisiä koulutuspolitiikan suosituksia. Tavoitteena on löytää suuntaviivoja, joilla Euroopan Unioni voisi ohjata jäsenmaidensa koulutuspolitiikkaa yhteiseen suuntaan. Haaste on melkoinen, koska Euroopan maat ovat niin erilaisia sekä koulutusjärjestelmiltään että kulttuuriltaan.
Suomella on koulutusasioissa yleensä mallioppilaan rooli, mutta kyllä koulutuspolitiikassa löytyy kehittämistäkin. Suomessa ei ole esimerkiksi EEPN-verkoston tapaista foorumia, jossa koulutusalan eri toimijat kuten opettajat, rehtorit, ammattiyhdistykset, työnantajaliitot ja päättäjät, istuisivat saman pöydän ääressä.
– Sellainen tarvittaisiin esimerkiksi siksi, että saisimme jalkautettua EU:n koulutuspoliittiset suositukset kansalliseen keskusteluun, Eija Hanhimäki sanoo.
Tutkijan mieli
EEPN-verkosto kokoontui viime marraskuussa ensimmäiseen konferenssiinsa Jyväskylän yliopistolle. Eija Hanhimäelle se tiesi isoa rypistystä EEPN-hankkeen parissa, eikä kalenteriin silloin muuta mahtunutkaan.
– Nyt kun se on ohi, olen siivonnut kalenteria kevään ajalta, että ehtisin tehdä omaakin tutkimustani.
Eija Hanhimäki tunnistaa itsessään tutkijan mielen, joka ihmettelee, havainnoi ja pyrkii ymmärtämään ympärillä tapahtuvia ilmiöitä. Tutkijan mieli askartelee ongelmien kimpussa ja etsii ratkaisuja silloinkin, kun ei oikein jaksaisi tai tarvitsisi, kuten työajan ulkopuolella. Hanhimäki puhuu intohimotyöstä, jota tehdään palon, ei palkan vuoksi.
Jutun otsikossa mainitut leipäpalat, eli tutkimus, kehittäminen ja opettaminen, sopivat hyvin yhteen.
– Ihan kaikkein parasta on se, kun saa ensin tutkia jotain, sitten kehittää tutkimustulosten pohjalta jonkin uuden toimintamallin ja sitten pääsee opettamaan sitä muille, Eija Hanhimäki hymyilee. – MY
