Antti Rauhalalta (vas.) ja Matti Heinäseltä onnistuu niin hirsien kuin juttujenkin veistely.
Hirsi taipuu Rauhalan käsissä vaikka sydämen muotoon
Hämärän hallin nokiselle pöydälle on aseteltu isoja rautaisia kirjaimia: S-O-P-U-K-K-A. Matti Heinänen esittelee Antti Rauhalalle S-kirjaimen lennokasta kaarretta – siitä nyt sattui tulemaan sellainen – eikä Rauhala pistä sitä pahakseen.
Sopukka on Jämsän Himokselle rakennetun uuden hirsikodan nimi, ja rautakirjaimet on tarkoitus ripustaa kodan massiivisen oven päälle. Kota on Kuohulla asuvan hirrenveistäjä Antti Rauhalan kädenjälkeä, ja kodan rautaosat ovat syntyneet petäjävetisen Matti Heinäsen käsissä.
Miksi kodan nimi on Sopukka? Ehkä siksi, että se on sydämen muotoinen.
– Ajatusmaailmani kulkee silleen, että voisi tehdä hirrestä jotain erilaista. Saada hirsitöihin vähän twistiä, miettii Antti Rauhala.
Vapaat kädet
Rauhala on jättänyt taakseen poliisin työt ja aloittanut hirrenveistäjänä noin vuosi sitten, ja Himokseen tilattu grillikota on hänen ensimmäisiä isompia töitään.
– Entinen kollegani soitti ja kertoi, että Himokselle tarvittaisiin uusi kota tai laavu ja tiedusteli, onnistuisiko sellaisen tekeminen. Menin paikalle ihmettelemään ja esittelin ideani sydämen muotoisesta kodasta Himos-yhtiön Jussi Ojalalle. Hän kuunteli vähän aikaa, ja totesi sitten että kuulostaa hyvältä, saat vapaat kädet, Rauhala kertailee.
Työ alkoi syyskuussa ja kesti kolmisen kuukautta. Hirsiseinien asettelu sydämen muotoon ja sitä myötä katon rakentaminen vaati aika lailla ajatustyötä, perehtymistä ja laskemista.
– Kyselin neuvoja muilta hirsirakentajilta. Tässä lajissa kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta, vaan neuvoja saa.
Viimeisenä haasteena oli saada suuren kodan suureen oviaukkoon sopiva ovi. Se syntyi Matti Heinäsen hallissa Petäjävedellä.
Yhteistyö Rauhalan ja Heinäsen välillä on vanhaa perua, ovathan he entisiä työkavereita Jyväskylän poliisilaitokselta. Heinänen on ollut jo jonkin aikaa eläkkeellä poliisin virastaan. Hänet tunnetaan Petäjävedellä aktiivisena monitoimimiehenä ja itseoppineena seppänä, jonka takomia Petäjävesi-kolkuttimia roikkuu useammassakin ovessa.
– Teen metsätöitä, puutöitä, sepän hommia, remontointia, mitä milloinkin. Puuhaaminen on ajankulua ja elämäntapa, Heinänen toteaa.
Ei mallistoa, vaan yksilöitä
Hirrenveistäjä Rauhalasta ei saa bisneshenkistä markkinointipuhetta irti pyytämälläkään, mutta yhden työtään kuvaavan kiteytyksen hän muotoilee näin:
– Teen uniikkeja hirsirakennuksia, jotka on suunniteltu asiakkaalle yksilöinä.
Rauhala kertoo, että Uusyrityskeskuksella neuvottiin, että hänellä pitäisi olla mallisto, jonka kautta hän voisi markkinoida töitään.
– Se ei ole minun juttuni. En näe millään tavalla järkevänä lähteä kilpailemaan teollisten toimijoiden kanssa, niitä kyllä riittää.
– Jokainen asiakas on erilainen ja heillä on erilaiset tarpeet. Sitä paitsi puutkin ovat erilaisia. Haluan tehdä juuri sellaisen rakennuksen, joka sopii juuri kyseiselle asiakkaalle.
Esimerkiksi Rauhala nostaa hirsisaunan. – Saunomisen tavoista riippuen saunaan tarvitaan erilaisia ominaisuuksia. Voin kyllä tehdä perusmuotoisenkin saunan, jos se on asiakkaalle hyvä ja oikeanlainen.
Puu on hyvää tekevä materiaali
Antti Rauhala on mies, joka on hypännyt oravanpyörästä pois, ja se näkyy myös hänen työskentelyssään.
– Elämänkatsomukseni on nyt sellainen, että työtkin saisivat mielellään olla kiireettömiä. Haluan tuottaa ympärilleni rauhallista energiaa.
– Puu on siitä hyvä materiaali, että puutalossa ihminen maadoittuu oikein, siellä on hyvä olla.
Mihin juuri uransa aloittanut hirrenveistäjä tähtää?
– Ei minulla ole tuohon vastausta. Toivon saavani tehdä erilaisia juttuja, joissa kehityn. Jos asiakas on tyytyväinen rakennukseeni, se on paras kiitos. Eipä tästä maailmasta tiedä muutenkaan, mihin se menee, Rauhala miettii. – MY
Himoksen rinteiden tuntumaan nousseen kodan sisäänkäynti on Sopukka-kylttiä vaille valmis. Sydämellisyys tulee vastaan jo ovella. Kodan valtavat seinähirret on toden totta aseteltu sydämen muotoon.
