Ostaako maitoa vai pelata lottoa?

 

Kassan lävitse menee enemmän lottoa kuin maitoa. Välillä sitä miettii, että onko tässä töissä ravitoimistossa vai maitokaupassa?

Toisaalta on se kiva, että kansalaiset tukevat suomalaista kulttuuria ja urheilua auvoisalla kädellään. Saadaan uutta viulua musiikkilukioon ja rekvisiittaa kansallisteatteriin. Olisiko mahdollista jakaa maanviljelijöille ja maidontuottajillekin hieman veikkausapurahaa? He kuitenkin pitävät rehellisellä kainalohiellä tätä maata pystyssä.

Vetelen käsipohjaa altaan päästä päähän. Tämäkin uimahalli on osin rakennettu lottopallojen pyörinnällä. Poreallaskin oikein rakennettu, että ihminen pääsee kokeilemaan, miltä herneeltä ja kananmunalta tuntuu keitettäessä kypsäksi.

Saunanlauteilla mieshenkilö valittaa köyhyyttään ja viskoo vettä kiukaalle. Hän on juuri se, joka pukeutumisen jälkeen istuu uutuutta nahkeaan maasturiin, savuavan vanhan Mersun sijaan. Siinä pelissä sitä riittää nippeliä ja nappelia. Menopelissä, jossa on muitakin lämmittäviä osia kuin pelkkä pelkääjän paikalla nalkuttava ”nopeusmittari.”

Mieluummin lottovoittaja päästää valkoisen valheen kuin kertoo suoraan jättipotin osuneen kohdalleen.

– Lehmät alkaneet lypsämään oikein urakalla, hän keksii kertoa.

Häntä nolottaa helppo raha yhtä lailla kuin tuota henkilöä hedelmäpelin luona, joka hyvin vaivaantuneena yrittää hillitä kolikoiden kilinää pitämällä karvahattua koneen alla.

– Tekisitkö vielä kaksi riviä lottoa ilman lisukkeita, hän pyytää ja ojentaa nyrkillisen kolikoita. – Eihän sitä koskaan voita, mutta… tuumailee äkkirikastumista pelkäävä ja pistää hyvän kiertämään urheilun ja kulttuurin hyväksi.

Seuraavaksi kannetaan hedelmäpelit kaatopaikalle. Karvahattu pysyy tiukasti päässä ja kolikot taskunpohjalla. Rikastutaan, kun ei podeta pienen rahan puutetta.

Kaupan puolelta haetaan maitoa, herneitä ja kananmunia. Tuetaan Suomen maataloutta ja mietitään biokaasun mahdollisuuksia.

 

– Markku Koskinen