Joriinit kukoistivat Lähteelässä Heikkilänperällä vielä toissa viikon maanantaina komeasti. Alkavia lakastumisen merkkejä oli tosin jo havaittavissa, eikä kukkaloistoa ole enää tänä syksynä kauaa jäljellä.
Ennen talven tuloa Tanja Lähteenmäki katkaisee joriineista varret, kaivaa juurakot ylös ja kuskaa ne talvisäilöön sisätiloihin. Ensin pannuhuoneeseen ja puuliiteriin kuivumaan, sitten joululta säilytykseen navettaan. Pakkasta joriinit eivät siedä.
Keväällä äitienpäivän aikoihin emäntä hakee banaanilaatikoihin pakkaamansa juurakot ja istuttaa ne takaisin pihan paraatipaikalle.
Lähteelän pihassa Heikkilänperällä joriinit alkoivat kukkimaan tänä kesänä kesäkuun lopussa. Viime vuonna ensimmäiset kukat tulivat heinäkuussa. – Kolmea viikkoa aikaisemmin tulivat tänä vuonna ensimmäiset kukat, toteaa Lähteelän joriineja hoitava Tanja Lähteenmäki.
Kolmesta kuusikymmentä
Ensimmäisen, tummanpunaisen joriininsa Lähteenmäki sai naapuriin muuttaneen Marttisen Leenan äidiltä, hankasalmelaiselta Inkeri Maukoselta noin kolmisenkymmentä vuotta sitten. Seuraavat kaksi tulivat Maija Rossilta, joka halusi lahjoittaa joriinit sekä Kauko että Teijo Lähteenmäelle.
Juurakoiden jakamisen seurauksena keväällä istutettavien joriinien määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Joriinin eli daalian juurakoita Tanja Lähteenmäellä on nyt hoivattavanaan yhteensä noin 60. Tummanpunaisen lisäksi pihassa kukkii kirkkaanpunaisia ja vaaleanpunaisia vanhan ajan maatiaisjoriineja.
Nykyiset istutusojat kaivoi kaivinkoneella Tanja Lähteenmäen poika, taloa isännöivä Teijo Lähteenmäki. Karjatilalla lannoitetta löytyi istutusojien pohjalle omasta takaa.
Joriinien kevätistutukseen tarvittava multa tulee kaupasta. Lavallinen multasäkkejä on tähän asti riittänyt kahteen kevätistutukseen. – Nyt meinasi mennä yli puoli lavallista. Seuraavan kerran täytyy nuukailla, suunnittelee Lähteenmäki.
Syksyllä ylös kaivettavien, talvisäilöön kuljetettavien ja keväällä taas maahan istutettavien joriinien hoitamisessa riittää hommaa.
– Olen jo tyttäriltä kysynyt, että haluavatko he ottaa joriinit sitten kun en enää itse jaksa niitä hoitaa. Vielä eivät tässä vaiheessa luvanneet, kertoo Lähteenmäki.
”Saa kaikkensa antaa”
Joriinit ovat Tanja Lähteenmäelle rakkaita.
– Tykkään näistä sen takia, että nämä työllistävät niin kovasti. Saa kaikkensa antaa, nauraa Lähteenmäki.
– Kerrankin Teijo soitti paaluusta aamusella viiden aikaan, että täällä on luokko kuurassa. Jäljestäpäin Teijo on aina sanonut, että silloin napsahti puhelin kiinni ja yöpaidan helmat hulmusivat, kun muori meni joriineita peittelemään. – Ja niinhän minä tein. Kerkesin justiinsa peittämään ne ennen kuin ne paleltuivat, muistelee Lähteenmäki hymyssä suin.
Puutarhuri ei kylille kaipaa. – Se on paras kyläpaikka, kun mä tulen tähän. Se paras hetki on, kun joriinit alkavat kukkia, ja minä saan katsella näitä kukkia.
– Nämä ovat minun sydämeni kukkia.
Teksti ja kuvat: Hanna Mäkinen
Tanja Lähteenmäki sai ensimmäisen, tummanpunaisen joriininsa Hankasalmelta noin 30 vuotta sitten.
