– Tämä näyttää siltä kuin sirkuskarhu ajaisi sellaisella pienellä polkupyörällä, Janne Räisänen nauraa skootterilla ajamistaan. Räisäsen pojan Eeron menopeliä on porukalla laitettu mopopajalla kuntoon – ja samalla huumori hersyy ja juttua riittää. Vanhempia mopoja, kuten Roope Kokkisen pappatunturia, on helpompi purkaa ja korjata kuin uudempia, muovisia vehkeitä, Matti Heinänen toteaa.
Mopopaja avaa taas ovensa
Maksuton ja kaikille avoin mopopaja jatkaa entisen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen tiloissa tuttuun tapaan 2.9. maanantai- ja tiistai-iltaisin kello 18-20.
Nuorten mopopaja on kunnan nuorisotoimen alaista eli kasvattavaa toimintaa. Sitä vetävät vapaaehtoiset Matti Heinänen, Reijo Manni, Pentti Survo, Henri Oksanen ja Risto Tomperi.
Mukaan ovat tervetulleita kaikki yli 12-vuotiaat, joita kiinnostaa mopot tai muut koneet. Omaa mopoa, pikkumönkijää tai muuta menopeliä ei tarvitse olla, vaan mukana voi olla auttamassa ja oppimassa.
– Mukaan voi tulla, vaikkei olisi omaa mopoa, ja hyvin edullisesti on mahdollista saada oma mopoprojekti aluille. Aina mopoharrastamisen ei tarvitse olla kallista, vapaa-ajanohjaaja Mari Karén sanoo.
Jotkut nuoret ovat käyneet pajalla yhdessä vanhemmat kanssa, mutta yksinkin saa – ja on turvallista tulla.
Janne Räisänen on käynyt pajalla tuunaamassa pariakin projektia yhdessä poikansa Eeron, 15, kanssa. Toisaalta kaikki vanhemmat eivät osaa tai halua rakennella, rassailla ja korjailla koneita. Kaikille ei siihen ole kotona tilojakaan, saati työkaluja. Silloin voi mopopaja olla oiva paikka nuorelle, jota koneiden korjaaminen, purkaminen ja kasaaminen kiinnostaa.
Ohjaajien taustat ovat jokaisella hieman erilaiset, mutta kaikki ovat henkeen ja vereen mopomiehiä, joten osaamista löytyy vähän joka lähtöön. Aina mopoissa ei ole mitään varsinaista vikaa, mutta esimerkiksi pitkään seisseet moottorit vaativat hyvän huollon, ennen kuin alkavat pelata sutjakasti. Uudet pelit taas ovat haastavampia ja mitä enemmän on muoviosia, sitä vaikeampi niitä on purkaa ja kasata.
Liikennekasvatus iso osa toimintaa
Mopopaja aloittaa nyt kolmannen toimintavuotensa ja ensimmäiset pajalaiset ovat jo täysi-ikäisiä.
– Olisi todella tärkeää, että tavoittaisimme aina ne uudet sukupolvet, ettei homma kuihtuisi kasaan, Henri Oksanen miettii.
Alun perin mopopajaa Petäjävedelle ideoi Matti Heinänen yhdessä silloisen vapaa-ajanohjaaja Ossi Kettusen kanssa, ja tosi nopeasti löytyi muitakin vapaaehtoisia vetäjiä.
Mopopajatoiminnassa kulkee tärkeänä osana liikennekasvatus, eikä pajalla mopoja paljon viritellä. Miehet muistuttavatkin, että mopojen virittäminen on tieliiketeen kannalta laiton teko.
– Mopojen virittämiseen suhtaudutaan usein jopa ylpeillen ja vähätellen. Siinä voi kuitenkin mennä helposti itseltä ja muilta henki, pitkän uran poliisina tehnyt ja nuorempana moottoripyöräpoliisinakin toiminut Heinänen toteaa.
– Kyllä tässä mopopajatoiminnassa on sitä kasvatusvastuutakin, ettei tuolla kylällä älyttömästi rällättäisi, Survo ja Manni miettivät. Tällä hetkellä kylällä mopoilu onkin rauhallista, ja miehet miettivät, että ehkä se menee vähän jaksottain, ikäpolvesta riippuen. – Sellaiseen pysyvään vastuun kasvattamiseen tässä toiminnassa myös tähdätään, Manni sanoo.
– Mutta ei täällä mitään tiukkapipoja olla, huulta heitetään ja juodaan ahkeruuskahveja aina välissä, Heinänen lisää.
Pajalle saa tulla mukaan jo 12-vuotiaana, vaikkei sen ikäisenä vielä saakaan ajaa liikenteessä. – Mopoja voi oppia huoltamaan ja korjaamaan jo ennen liikenteeseen pääsyä, ja toki nuoremmille voitaisiin suunnitella jonkinlaista rataharjoittelupaikkaakin, miehet miettivät.
Heinänen muistuttaa, että isompiin moottoripyöriin kasvetaan pikkuhiljaa, ja on hyvä malttaa aluksi ajaa pikkumopolla, ja siirtyä sitten vasta isompiin.
Pientä huolto- ja korjauspalvelua
Nuorten mopopajaan otetaan mielellään vastaan myös muuta korjattavaa: ruohonleikkureita, oksasilppureita, moottorisahoja ja muita pienkoneita sekä polkupyöriä korjataan ja huolletaan näppärästi vapaaehtoista maksua vastaan. Saaduilla tuloilla pajalle ostetaan työkaluja ja muuta tarvittavaa. Samalla nuoret oppivat korjaamaan erilaisia koneita. Erityisesti ruohonleikkureita on korjattu paljon kevään ja kesän aikana.
– Emme kuitenkaan ole kaupallinen toimija, emmekä halua syödä kenenkään yrittäjän leipää ja korjaustoiminta on toki pienimuotoista, Heinänen kertoo.
Kunta tarjoaa toiminnalle nyt yli sadan neliön tilat tyhjillään olevasta, entisen käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen tiloista, käynti on järvenpuoleisesta päädystä.
Vapaaehtoiset vetäjät tekevät Petäjävedellä nuorten eteen hienoa ja tärkeää työtä. – Kyllä tämä kotiolot voittaa, mutta älä sitä lehteen laita, miehet veistävät. – SK
Kunnan vapaa-ajanohjaaja Mari Karén, Reijo Manni, Pentti Survo, Janne Räisänen ja Matti Heinänen ovat mukana mopopajan toiminnassa. Vapaaehtoisia vetäjiä on yhteensä viisi, Henri Oksanen ja Risto Tomperi puuttuvat kuvasta.
Seuraamukset viritetyllä mopolla ajamisesta
Mikäli mopon todetaan kulkevan yli 45 km/h, mutta ei yli 65 km/h, seuraamuksena on sakko ajoneuvon rakenteen muuttamisesta.
Mikäli mopoon on vaihdettu yli 50 cm3 sylinteri tai sen todetaan kulkevan yli 65 km/h, aiheutuu siitä seuraavat seuraamukset:
– Autoveroseuraamus noin 300 €, koska se luokitellaan kevyt moottoripyöräksi
– Vaatimuksena A1-kortti, mikäli on vain mopokortti, sakko ajo-oikeudetta ajosta ja muutoskatsastamattoman ajoneuvon kuljettamisesta
– Ajokielto (1-6 kuukautta)
– Kilvet otetaan pois ja ajoneuvo määrätään katsastukseen
– Liikennevakuutuskeskus määrää korotetun liikennevakuutusmaksun
